Persujen ja vihreiden tehokas strategia

Sunnuntai 3.10.2010 klo 21:01 - Jussi Saramo

Eduskuntavaaleja on alettu kutsua pääministerivaaleiksi. Kolmen suurimman puolueen puoluetoimistoilla on laskettu, että näin saadaan hiljennettyä kuoliaaksi muut puolueet.

Osa mediasta on ollut innoissaan, Suomi kun on Pohjoismaihin verrattuna valmiiksi henkilökeskeinen maa, jossa varsinaiset asiat ovat olleet sivuosassa. On kivempaa jännittää kolmen henkilön välillä, kuin pohtia, pitäisikö politiikan suuntaa oikeasti muuttaa johonkin nykyisestä.

Meille keskisuurille puolueille, puhumattakaan pienistä, tämä on tietysti ollut myrkkyä. Vaikka tosielämässä sekä edellisellä, että sitä edellisellä kerralla pääministeriksi on noussut joku pääministerivaalien ulkopuolelta, ollaan kansaa taas harhauttamassa samalla kikalla.

Vihreät ja perussuomalaiset ovat keksineet tehokkaan tavan vastata suurten puolueiden mediapeliin. He ovat alkaneet markkinoida itseään toistensa vastakohtina ja siten nostaa toistensa suosiota. Vaikka lähes kaikki eduskunnan käsittelemät asiat määrittyvät yhä oikeisto-vasemmisto-akselilla, ovat nämä puolueet kyseenalaistamassa tulonjaon merkityksen ja nostamassa näennäisiä poliittisia kiistoja.

Esimerkkinä vaikkapa Romanian romanit, jotka tulevat tänne EU:n vapaan liikkuvuuden turvin: edes Soini ei esitä, että eroaisimme EU:sta, mutta silti romaneja on kivaa syyllistää. Ei kovin rakentavaa, eikä paranna kenenkään asemaa. Ei suomalaisen eikä romanialaisen.

Perussuomalaiset saavat suhteettoman paljon mediahuomiota viiden kansanedustajan puolueeksi. Etenkin, kun toimittajat varsin hyvin tietävät, ettei perussuomalaisilla ole ollut eduskunnassa mitään vaihtoehtoisia esityksiä. Edes hyväksyttyyn ulkomaalaislakiin heillä ei ollut valiokunnissa muutosesityksiä, vaikka suuressa salissa vastustivatkin näyttävästi valiokunnassa jo hyväksymäänsä esitystä.

Persuilla ja vihreillä on käsissään ns. win-win tilanne. Toisen kannattajat vihaavat toisen kannattajien arvomaailmaa. Mitä suurempi osuus väestöstä saadaan valitsemaan puolensa kaksintaistelussa, sitä paremmin molemmilla menee.

Vasemmistoliitto on haastanut kaikki muut puolueet konkreettisilla asioilla. Se ei ole vielä mediaa hirveästi kiinnostanut. Suomessa on esimerkiksi kasvava työtä tekevien köyhien joukko. Vasemmisto vaatii seuraavalta hallitukselta heidän asemansa parantamista. Esimerkiksi perusteettomat pätkä- ja vuokratyöt on laitettava kuriin.

 

lakialoitteet.gif
Tehtyjen lakialoitteiden määrä antaa suuntaa eri puolueiden aktiivisuudesta. Kolme puoluetta erottuu joukosta selvästi.

 

Vasemmisto on myös sitoutunut parantamaan perusturvaa. Nykyinen monimutkainen ja syrjäyttävä perusturva on pudonnut lähelle Etelä-Euroopan tasoa, kauas Pohjoismaista. Meidän esityksemme on yhdistää ja korottaa perusturva 750 euroon kuukaudessa ja sitoa se indeksiin (työttömyysajan perusturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidontuki, opintoraha, sekä yrittäjien starttiraha).

Ehkä tärkein seuraavan hallituksen teko on laittaa harmaa talous kuriin. EU:n vapaata liikkuvuutta hyväksikäyttävät huijariyrittäjät aiheuttavat miljardien veromenetykset valtiolle vuosittain. Se myös ajaa rehelliset yrittäjät sekä duunarit työttömiksi. Olemme vuosia esittäneet pitkää listaa toimia, joilla tilanne saataisiin haltuun, mutta oikeisto ei ole korvaansa lotkauttanut. Käännetty arvonlisävero saatetaan sentään vihdoin voimaan, mutta se ei riitä kuin hyväksi aluksi.

Vasemmisto ei myöskään menisi hallitukseen, joka jatkaa palveluiden alasajoa. Luokkakokoihin ja vanhuspalveluihin on säädettävä sitova laki.

Vasemmistoliitto käsittelee vielä lopulliset hallitusohjelmavaatimukset ja kynnyskysymykset. Onko kovapalkkaisesta ministerinurasta haaveileva Soini valmis sitoutumaan esimerkiksi joihinkin asioihin? Onko hänellä muuta annettavaa kuin hauskoja kaskuja? Tähän asti Soinin kynnyskysymyksenä on ollut lähinnä vihreiden osallistuminen hallitukseen ja toisinpäin!

Vihreät taas ovat olleet hallituksessa, jota pidetään kaikkien aikojen ympäristövihamielisimpänä. Olisiko nyt aika etsiä selkäranka ja ilmoittaa reilusti äänestäjille ennen vaaleja kynnyskysymyksiä? Ovatko he esimerkiksi valmiita menemään hallitukseen, joka rakentaa yhä lisää ydinvoimaa?

Persujen ja vihreiden tehokas strategia

 

Eduskuntavaaleja on alettu kutsumaan pääministerivaaleiksi. Kolmen suurimman puolueen puoluetoimistoilla on laskettu, että näin saadaan hiljennettyä kuoliaaksi muut puolueet. Osa mediasta on ollut innoissaan, Suomi kun on Pohjoismaihin verrattuna valmiiksi henkilökeskeinen maa, jossa varsinaiset asiat ovat olleet sivuosassa. On kivempaa jännittää kolmen henkilön välillä, kuin pohtia pitäisikö politiikan suuntaa oikeasti muuttaa johonkin nykyisestä.

 

Meille keskisuurille puolueille, puhumattakaan pienistä, tämä on tietysti ollut myrkkyä. Vaikka tosielämässä sekä edellisellä, että sitä edellisellä kerralla pääministeriksi on noussut joku pääministerivaalien ulkopuolelta, ollaan kansaa taas harhauttamassa samalla kikalla.

 

Vihreät ja perussuomalaiset ovat keksineet tehokkaan tavan vastata suurten puolueiden mediapeliin. He ovat alkaneet markkinoida itseään toistensa vastakohtina ja siten nostamaan toistensa suosiota. Vaikka lähes kaikki eduskunnan käsittelemät asiat määrittyvät yhä oikeisto-vasemmisto-akselilla, ovat nämä puolueet nostamassa näennäisiä poliittisia kiistoja. Esimerkkinä vaikkapa Romanian romanit jotka tulevat tänne EU:n vapaan liikkuvuuden turvin: edes Soini ei esitä, että eroaisimme EU:sta, mutta silti romaneja on kivaa syyllistää. Ei kovin rakentavaa, eikä paranna kenenkään asemaa. Ei suomalaisen eikä romanialaisen.

 

Perussuomalaiset saavat suhteettoman paljon mediahuomiota viiden kansanedustajan puolueeksi. Etenkin, kun toimittajat varsin hyvin tietävät, ettei perussuomalaisilla ole ollut eduskunnassa mitään vaihtoehtoisia esityksiä. Edes hyväksyttyyn ulkomaalaislakiin heillä ei ollut valiokunnissa muutosesityksiä, vaikka suuressa salissa vastustivatkin näyttävästi valiokunnassa jo hyväksymäänsä esitystä.

 

Persuilla ja vihreillä on käsissään ns. win-win tilanne. Toisen kannattajat vihaavat toisen kannattajien arvomaailmaa. Mitä suurempi osuus väestöstä saadaan kiinnostumaan tästä vastakkainasettelusta, sen paremmin molemmilla menee.

 

Vasemmistoliitto on haastanut kaikki muut puolueet asioilla. Se ei ole vielä mediaa hirveästi kiinnostanut. Suomessa on kasvava työtä tekevien köyhien joukko. Menemme ainoastaan sellaiseen hallitukseen, joka sitoutuu ohjelmassaan parantamaan heidän asemaansa. Esimerkiksi perusteettomat pätkä- ja vuokratyöt on laitettava kuriin.

 

Sitoudumme myös parantamaan perusturvaa. Nykyinen monimutkainen ja syrjäyttävä perusturva on pudonnut lähelle Etelä-Euroopan tasoa, kauas Pohjoismaista. Meidän esityksemme on yhdistää ja korottaa perusturva 750 euroon kuukaudessa ja sitoa se indeksiin (työttömyysajan perusturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat, kotihoidontuki, opintoraha, sekä yrittäjien starttiraha).

 

Ehkä tärkein seuraavan hallituksen teko on laittaa harmaa talous kuriin. Etenkin EU:n vapaan liikkuvuuden tuoma halpatyövoima aiheuttaa miljardien veromenetykset valtiolle vuosittain. Se myös ajaa rehelliset yrittäjät sekä duunarit työttömiksi. Olemme vuosia esittäneet pitkää listaa toimia, joilla tilanne saataisiin haltuun, mutta oikeisto ei ole korvaansa lotkauttanut. Käännetty arvonlisävero saatetaan sentään vihdoin voimaan, mutta se ei riitä kuin hyväksi aluksi.

 

Emme myöskään mene hallitukseen, joka jatkaa palveluiden alasajoa. Luokkakokoihin ja vanhuspalveluihin on säädettävä sitova laki.

 

Onko kovapalkkaisesta ministerinurasta haaveileva Soini valmis sitoutumaan esimerkiksi näihin asioihin? Tähän asti Soinin kynnyskysymyksenä on ollut ainoastaan vihreiden osallistuminen! Vihreät taas ovat olleet hallituksessa, jota pidetään kaikkien aikojen ympäristövihamielisimpänä. Olisiko nyt aika etsiä selkäranka ja ilmoittaa reilusti äänestäjille ennen vaaleja kynnyskysymyksiä? Ovatko he esimerkiksi valmiita menemään hallitukseen, joka rakentaa yhä lisää ydinvoimaa?

8 kommenttia .

Asevelvollisuudesta

Tiistai 28.9.2010 klo 22:04 - Jussi Saramo

Tänään julkistettiin ns. ”Siilasmaan ryhmän” selvitys asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Olin paikalla säätytalossa yhtenä ohjausryhmän jäsenistä.

Vaikka ohjausryhmää pidettiin ajan tasalla kyselyjen ja tutkimusten tuloksista, pääsi Siilasmaa yllättämään ajatuksella 4 kuukauden varusmiespalveluksesta. Ajatuksena on säästää rahaa ja varusmiesten aikaa opettamalla perustaidot ja jättämällä osa koulutuksesta odottamaan mahdollista turvallisuustilanteen kiristymistä.

Ajatus on lähellä hahmottelemaamme valmiusvelvollisuusjärjestelmää, jota Paavo Arhinmäki esitteli viime talvena Paasikiviseurassa. Nykyinen pitkän kaavan mukaan koulutettu valtavan kokoinen reservi on rahan ja ihmisten ajan hukkaa, kun Suomella ei ole edes varusteita kaikille.

Olemme lähteneet siitä, että reservi voidaan laskea lähelle 150 000 sotilasta. Samankaltaisiin lukuihin päätyi Siilasmaan ryhmä. Tätä selvästi pienemmällä joukolla ei voida puhua alueellisesta maanpuolustuksesta.

Kaikki ovat hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, että reservin kokoa pitää laskea. Erona Siilasmaan ryhmän kantoihin me pidämme järkevimpänä ja reiluimpana tapana tehdä siviilipalveluksesta selvästi nykyistä houkuttavampi laskemalla sen kestoa ja nostamalla sen laatua.

 

luxembourg.jpg

Viime viikonloppu kului idyllisessä Luxembourgissa Euroopan Vasemmistopuolueen hallituksen kokouksessa. Valitettavasti vapaa-aikaa ei juuri jäänyt maisemien ihasteluun.



Mahdottomalta tuntuu siirtyminen valikoivuuteen tai täyteen vapaaehtoisuuteen. Kaikki sille tielle lähteneet maat ovat ajautuneet palkka-armeijaan. Sen kustannukset taas olisivat selvityksen mukaan kaksinkertaiset nykyjärjestelmään verrattuna. Halvin ja turvallisin malli on keskittyä oman maan puolustamiseen ja YK-operaatioihin.

Tässä tilanteessa tuntuu hurjalta kokoomuslainen ajattelu, jonka mukaan Suomen pitäisi liittyä Natoon. Vaikka muut puolueet eivät ole avoimesti lähteneet liputtamaan kokoomuksen riveihin, voidaan jättimäisiä hyökkäyskalustohankkeita pitää Suomen natojäsenyyden valmisteluna.

Esimerkiksi öljysodissa tarvittava Hornetien rynnäkköaseistus yksistään maksaa yli miljardin. Kun kokoomuskin haluaa silti pitää kiinni omasta maanpuolustuksesta, tulisivat heidän mallinsa kustannukset olemaan järkyttävän isot.

Hurjalta tuntui myös vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston tämänpäiväiset puheet museoarmeijasta ja palkka-armeijan hyvistä puolista. Aiemmin Haavisto jo käytännössä paljasti, että vihreiden ”malli” perustuu natojäsenyydelle, vaikka sitä ei vielä ääneen myönnetä.

Niin kauan kuin me uskomme että Suomeen voisi kohdistua sotilaallinen uhka, on perustelua ylläpitää ”minimiarmeijaa”, joka tekee tänne hyökkäämisen kannattamattomaksi ja siten lisää vakautta ja rauhaa. Jos muut maat toimisivat samalla tapaa, voisimme riisua lähes kaikki aseet maailmasta. Valitettavasti se aika on vielä kaukana. Natojäsenyyden turvatakuisiin taas ei pidä luottaa - jo Irakin sodan aikana Turkki sai huomata, että ne ovat poliittinen viiva veteen piirrettynä.

Asevelvollisuudesta

 

Tänään julkistettiin ns. ”Siilasmaan ryhmän” selvitys asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Olin paikalla säätytalossa yhtenä ohjausryhmän jäsenistä.

 

Vaikka ohjausryhmää pidettiin ajan tasalla kyselyjen ja tutkimusten tuloksista, pääsi Siilasmaa yllättämään ajatuksella 4 kuukauden varusmiespalveluksesta. Ajatuksena on säästää rahaa ja varusmiesten aikaa opettamalla perustaidot ja jättämällä osa koulutuksesta odottamaan mahdollista turvallisuustilanteen kiristymistä.

 

Ajatus on lähellä hahmottelemaamme valmiusvelvollisuusjärjestelmää, jota Paavo Arhinmäki esitteli viime talvena Paasikiviseurassa. Nykyinen pitkän kaavan mukaan koulutettu valtavan kokoinen reservi on rahan ja ihmisten ajan hukkaa, kun Suomella ei ole edes varusteita kaikille.

 

Olemme lähteneet siitä, että reservi voidaan laskea lähelle 150 000 sotilasta. Samankaltaisiin lukuihin päätyi Siilasmaan ryhmä. Tätä selvästi pienemmällä joukolla ei voida puhua alueellisesta maanpuolustuksesta.

 

Kaikki ovat hyvin pitkälti samaa mieltä siitä, että reservin kokoa pitää laskea. Erona Siilasmaan ryhmän kantoihin me pidämme järkevimpänä ja reiluimpana tapana tehdä siviilipalveluksesta selvästi nykyistä houkuttavampi laskemalla sen kestoa ja nostamalla sen laatua.

 

Mahdottomalta tuntuu siirtyminen valikoivuuteen tai täyteen vapaaehtoisuuteen. Kaikki sille tielle lähteneet maat ovat ajautuneet palkka-armeijaan. Sen kustannukset taas olisivat selvityksen mukaan kaksinkertaiset nykyjärjestelmään verrattuna. Halvin ja turvallisin malli on keskittyä oman maan puolustamiseen ja YK-operaatioihin.

 

Tässä tilanteessa tuntuu hurjalta kokoomuslainen ajattelu, jonka mukaan Suomen pitäisi liittyä Natoon. Vaikka muut puolueet eivät ole avoimesti lähteneet liputtamaan kokoomuksen riveihin, voidaan jättimäisiä hyökkäyskalustohankkeita pitää Suomen natojäsenyyden valmisteluna.

 

Esimerkiksi öljysodissa tarvittava Hornetien rynnäkköaseistus yksistään maksaa yli miljardin. Kun kokoomuskin haluaa silti pitää kiinni omasta maanpuolustuksesta, tulisivat heidän mallinsa kustannukset olemaan järkyttävän isot.

 

Hurjalta tuntui myös vihreiden presidenttiehdokkaan Pekka Haaviston tämänpäiväiset puheet museoarmeijasta ja palkka-armeijan hyvistä puolista. Aiemmin Haavisto jo käytännössä paljasti, että vihreiden ”malli” perustuu natojäsenyydelle, vaikka sitä ei vielä ääneen myönnetä.

 

Niin kauan kuin me uskomme että Suomeen voisi kohdistua sotilaallinen uhka, on perustelua ylläpitää ”minimiarmeijaa”, joka tekee tänne hyökkäämisen kannattamattomaksi ja siten lisää vakautta ja rauhaa. Jos muut maat toimisivat samalla tapaa, voisimme riisua lähes kaikki aseet maailmasta. Valitettavasti se aika on vielä kaukana. Natojäsenyyden turvatakuisiin taas ei pidä luottaa - jo Irakin sodan aikana Turkki sai huomata, että ne ovat poliittinen viiva veteen piirrettynä.

4 kommenttia .

Voiko Ruotsin tie olla meidän?

Tiistai 14.9.2010 klo 0:45 - Jussi Saramo

Olen saanut useammankin palautteen lähiaikoina, joissa on pyydetty olemaan mollaamatta vihreitä. Kun demarit olivat hallituksessa, vastaavia pyyntöjä tuli demareilta ja demareista. Monet politiikkaa vain vähän seuraavat ihmiset ovat tuskastuneita, kun hyvät puolueet ja ihmiset tappelevat keskenään.

On helppoa ymmärtää ihmisiä, jotka toivovat vasemmistopuolueiden ja vihreiden olevan hyvissä väleissä. Minäkin haluan sitä sydämeni pohjasta. Olen vuosia toitottanut punavihreän allianssin tarvetta Suomen politiikkaan. Vasemmiston ja vihreiden yhteistyöllä voitaisiin tarjota äänestäjille oikeasti kestävä vaihtoehto tulevaisuuteen. Juuri mandaattinsa uusinut Norjan vasemmistohallitus on näyttänyt, että punavihreälle hyvinvointivaltiolle on tilausta.

Punavihreä koalitio on lähivuosina toteutunut kaikissa muissa Pohjoismaissa. Norjassa, Tanskassa ja Islannissa se on ollut luonnollista, koska Vasemmistoliiton sisarpuolueet ovat paitsi vasemmistolaisia, myös ainoita ympäristöpuolueita. Ruotsissa on lisäksi erillinen ympäristöpuolue, mutta se on perinteisesti asemoinut itsensä vasemmistoon muun Euroopan vihreiden tavoin.

Suomessa me potkimme toisiamme nilkoille ja moni kaverisuhdekin on koetuksella. Demokratiaan kuitenkin kuuluu väärän linjan kritisoiminen. Vasemmistolaisena en voi kuvitellakaan jättäväni kritisoimatta politiikkaa jota tehdään kokoomuksen ehdoilla. En, vaikka sitä tekisi hyvä ystävä vihreistä tai demareista.

 

ruotsigallup.jpg
Ruotsin vaaleissa tietää mitä saa. Painotukset annetaan potentiaalisten hallituskoalitioiden sisällä.

 

Suomalainen politiikka on välillä turhauttavaa. Vaaleissa äänestäjille ei ole tarjolla uskottavia vaihtoehtoja, kun lopulta hallituksessa on toinen suurista oikeistopuolueista, eikä politiikan sisältö muutu juurikaan.

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että juuri demarit poistivat varallisuusveron, yhden Forssan ohjelman ideologisimmista vaatimuksista, tai siitä, että vihreät ovat hallituksessa joka on kenties historian ympäristövihamielisin ja tekee uuden ennätyksen ydinvoiman rakentamisessa?

Tällaisessa poliittisessa kulttuurissa
ei ole ihme, että perussuomalaisten kannatus nousee. Jos vakavasti otettavat puolueet eivät tarjoa toisilleen uskottavaa vaihtoehtoa, tuntuu ainoana protestikeinona olevan persujen äänestäminen. Ei haittaa, vaikkei puolue ole tähänkään asti esittänyt eduskunnassa juuri mitään, kunhan voi heittää haisevan protestin.

Vasemmistoliitto on tehnyt vuosittain vaihtoehtobudjetit, laskenut ekonomistien kanssa kaikki esityksensä tasapainoon ja näyttänyt että toisenlainen politiikka on mahdollista. Hyvinvointivaltiota voitaisiin parantaa sen romuttamisen sijaan. Samalla ympäristö voidaan ottaa huomioon, vaikka luodaan uusia työpaikkoja.

Meihin ei vain uskota riittävästi. Äänestäjät ”tietävät”, ettei meidän esitysten taakse tule nykytilanteessa enemmistöä, jolloin ennustukset ja gallupit toteuttavat itseään.

Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa äänestäjille on jo ennen vaaleja selvää minkälaista politiikkaa saa jotain puoluetta äänestämällä. Voi kunpa se olisi joskus vielä totta meilläkin! Silloin voisi täysin rinnoin toivoa menestystä niin demareille kuin vihreillekin, koska tietäisi, että ääni ei mene kokoomukselle.

***


Kotiuduin pari tuntia sitten Vantaan asukaspalveluiden lautakunnan kokouksesta. Tilitettävää olisi paljonkin, mutta jätän toiseen kertaan, kun pitää nukkua. Hyviin uutisiin kuuluu, että lautakunta hyväksyi yksimielisesti reilun 300 000 euron ylityksen esitettyihin raameihin, jotta nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluista voitaisiin leikata aiottua vähemmän. Summa vastaa vuokrien nousua.

Lautakunta myös hyväksyi äänestyksen jälkeen esitykseni, jota vihreiden Mäkelä kannatti, nuorisotoimen määrärahan korottamisesta 70 000 eurolla, jotta valmistuvaan nuorisotilaan voidaan palkata henkilökuntaakin.

Sen sijaan lautakunta ei hyväksynyt Hiekkaharjun nuorisotilan remonttia. Äänestys meni äärimmäisen tiukaksi. Jos demareilta ei olisi puuttunut yhtä jäsentä, tai jompikumpi vihreistä olisi kannattanut remonttia, olisimme voittaneet puheenjohtajan äänellä. Nyt suunnittelurahat valuvat hukkaan ja pahimmassa tapauksessa nuorisotila menetetään kokonaan.

Kuntsin Hanna ehti kirjoittamaan jo hyvin Hiekkaharjun nuorisotilakuviosta.

Voisiko Ruotsin tie olla meidän?

 

Olen saanut useammankin palautteen lähiaikoina, joissa on pyydetty olemaan mollaamatta vihreitä. Kun demarit olivat hallituksessa, vastaavia pyyntöjä tuli demareilta ja demareista. Monet politiikkaa vain vähän seuraavat ihmiset ovat tuskastuneita, kun ”hyvät” puolueet ja ihmiset tappelevat keskenään.

 

On helppoa ymmärtää ihmisiä, jotka toivovat vasemmistopuolueiden ja vihreiden olevan hyvissä väleissä. Minäkin haluan sitä sydämeni pohjasta. Olen vuosia toitottanut punavihreän allianssin tarvetta Suomen politiikkaan. Vasemmiston ja vihreiden yhteistyöllä voitaisiin tarjota äänestäjille oikeasti kestävä vaihtoehto tulevaisuuteen.

 

Punavihreä koalitio on lähivuosina toteutunut kaikissa Pohjoismaissa. Norjassa, Tanskassa ja Islannissa se on ollut luonnollista, koska Vasemmistoliiton sisarpuolueet ovat paitsi vasemmistolaisia, myös ainoita paikallisia ympäristöpuolueita. Ruotsissa on erillinen ympäristöpuolue, mutta se on perinteisesti asemoinut itsensä vasemmistoon muun Euroopan vihreiden tavoin.

 

Suomessa kuitenkin potkitaan toisiamme nilkoille ja moni kaverisuhdekin on koetuksella. Vasemmistolaisena en voi kuvitellakaan jättäväni kritisoimatta politiikkaa jota tehdään kokoomuksen ehdoilla. En, vaikka sitä tekisi hyvä ystävä vihreistä tai demareista.

 

Suomalainen politiikka on todella turhauttavaa. Vaaleissa äänestäjille ei ole tarjolla uskottavia vaihtoehtoja, kun lopulta hallituksessa on toinen suurista oikeistopuolueista, eikä politiikan sisältö muutu juurikaan. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että juuri demarit poistivat varallisuusveron, yhden Forssan ohjelman ideologisimmista vaatimuksista, tai siitä, että vihreät ovat hallituksessa joka on kenties historian ympäristövihamielisin ja tekee uuden ennätyksen ydinvoiman rakentamisessa?

 

Tällaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole ihme, että perussuomalaisten kannatus nousee. Jos vakavasti otettavat puolueet eivät tarjoa toisilleen vaihtoehtoa, tuntuu ainoana protestikeinona olevan pellepuolueen äänestäminen. Ei haittaa, vaikkei puolue ole tähänkään asti esittänyt eduskunnassa mitään vaihtoehtoja, kunhan voi heittää haisevan protestin eduskuntaan.

 

Vasemmistoliitto on tehnyt vuosittain vaihtoehtobudjetit ja laskenut ekonomistien kanssa esitystensä tasapainoisuuden. Taustalla on vahva ideologia, mutta olemme näyttäneet konkreettiset keinot, jolla mennä kohti tasa-arvoisempaa ja onnellisempaa yhteiskuntaa. Meihin ei vain uskota riittävästi. Äänestäjät ”tietävät”, ettei meidän esitysten taakse tule nykytilanteessa enemmistöä, jolloin ennustukset ja gallupit toteuttavat itseään.

 

Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa äänestäjille on jo ennen vaaleja selvää minkälaista politiikkaa saa jotain puoluetta äänestämällä. Voi kunpa se olisi joskus vielä totta meilläkin! Silloin voisi täysin rinnoin toivoa menestystä niin demareille kuin vihreillekin, koska tietäisi, että ääni ei mene kokoomukselle.

 

***

 

Kotiuduin parituntia sitten Vantaan asukaspalveluiden lautakunnan kokouksesta. Tilitettävää olisi paljonkin, mutta jätän toiseen kertaan, kun pitää nukkua. Hyviin uutisiin kuului, että lautakunta hyväksyi yksimielisesti reilun 300 000 euron korotuksen esitettyihin raameihin, jotta nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluista voitaisiin leikata aiottua vähemmän. Summa vastaa sisäisten vuokrien nousua.

 

Lautakunta hyväksyi myös äänestyksen jälkeen vihreiden Mäkelän kannattaman esitykseni nuorisotoimen määrärahan korottamisesta 70 000 eurolla, jotta valmistuvaan nuorisotilaan voidaan palkata henkilökuntaakin.

 

Sen sijaan lautakunta ei hyväksynyt Hiekkaharjun nuorisotilan remonttia. Äänestys meni äärimmäisen tiukaksi, jos demareilta ei olisi puuttunut yhtä jäsentä, tai jompikumpi vihreistä olisi kannattanut remonttia, olisimme voittaneet puheenjohtajan äänellä. Nyt suunnittelurahat valuvat hukkaan ja pahimmassa tapauksessa nuorisotila menetetään kokonaan.

 

Kuntsin Hanna ehti kirjoittamaan jo hyvin Hiekkaharjun nuorisotilakuviosta.

2 kommenttia .

Mitä on populismi?

Keskiviikko 1.9.2010 klo 20:13 - Jussi Saramo

Poliitikkoja haukutaan usein populisteiksi. Toisaalta Timo Soini ei häpeä lainkaan leimautuvansa populistiksi. ”Kyllä kansa tietää”.

Poliitikkojen tehtävä on edustaa kansaa. On vaikeaa kuvitella menestyvää anti-populistista poliitikkoa tai puoluetta. Sellaista, joka puhuisi vain asioita, joita kukaan ei halua kuulla.

Miksi siis vain toisia haukutaan populisteiksi?

Populisti näyttää oikeasti tarkoittavan valehtelijaa. Sellaista poliitikkoa, joka puhuu ihmisille sen mitä he haluavat kuulla, vaikka tietää, ettei sen toteuttaminen ole mahdollista. Joskus populismi on sellaisten asioiden liioittelemista ja hehkuttamista, joiden merkityksen tietää vähäiseksi.

Eduskunnan säännöt kieltävät kutsumasta valehtelijaa valehtelijaksi. On siis ymmärrettävää, että on kiertoilmauksia, kuten populisti.

Soini uhoaa, että perussuomalaiset saavat seuraavissa vaaleissa jopa 15 kansanedustajaa. Se on lähes yhtä paljon kuin Vasemmistoliitolla on nyt (17) ja yhden enemmän kuin vihreillä (14). Sellaisella määrällä voi jo vaikuttaa, ainakin jos on hyviä esityksiä.

70- ja 80-luvuilla perussuomalaisten edeltäjä SMP näytti kuitenkin, että 18 kansanedustajaakin voi mennä täysin hukkaan. Pitää olla jotain annettavaa.

Vasemmistolla on ollut vaikeaa tällä vaalikaudella. Eduskunta ja hallitus ovat olleet niin vahvasti oikeistolaisia, että torjuntavoittojen lisäksi vasemmiston ”omia” esityksiä on mennyt nihkeästi läpi.

Yhtenä läpimenneenä Vasemmistoliiton esityksenä voidaan pitää käännettyä arvonlisäveroa, jolla estetään rikollisten yritysten veronkiertoa ja työvoiman väärinkäyttöä. Myös pääomatuloverojen korotukset ovat vihdoin menossa läpi ainakin jossain määrin. Neljä vuotta sitten puhuimme niistä melko yksin.

Vasemmistoliitto ei ainoastaan räkytä, meillä on tehty joka vuodelle vaihtoehtobudjetti. Valiokunnissa on painettu hartiavoimin töitä reilumman työelämän, verotuksen ja palveluiden puolesta. Perussuomalaisista ei siellä ole ollut juuri apua, ovat sentään välillä ymmärtäneet kannattaa meidän esityksiämme.

Katsoin tänään, mitä populistiksi haukuttu Timo Soini on sanonut viime päivinä. Yllätyin, kun Timolla oli muutakin sanottavaa kuin ”missä EU, siellä ongelma”. Soini oli kopioinut Vasemmistoliiton veropoliittiset esitykset. Myös palveluissa ja tulonsiirroissa linja oli sama. Hyvä! Ehkä perussuomalaiset alkavat vihdoin myös toimia niiden asioiden eteen.

Soinin hyvän listan lopuksi tuli sitten se ”populismi”; puoluetuen leikkaaminen. Se olisi toki toimiva symbolinen ele, jos muualtakin leikataan, mutta taloudellista merkitystä sillä ei juuri ole. Se myös vahvistaisi korruptiopuolueiden asemaa, jotka nytkin saavat rahoitusta hämäriltä liikemiehiltä. Soinin suusta tämä kuulostaa lisäksi hassulta, mieshän on elänyt ikänsä puoluetuella ennen eduskunnan palkkioita ja ruhtinaallisia Brysselin palkkoja.

Soinin meiltä lainaamat esitykset ovat kuitenkin toteuttamiskelpoisia, ei me niitä olla huvikseen ajettu. Samaa ei valitettavasti voi sanoa vihreistä, joista näyttää tulleen Suomen populistisin puolue.

Eilen vihreät julkistivat uuden asevelvollisuusmallinsa, jossa reservin koko oli vedetty niin alas, että se tarkoittaa käytännössä Naton jäsenyyttä. Puolueen presidenttiehdokas Haavisto käytännössä sanoikin sen, vaikka ihan suoraan ei uskaltanut. Kuitenkin puolue väittää vastustavansa Naton jäsenyyttä.

Tänään vihreät kannattivat hallituksensa linjaa välillisten verojen korottamisessa (siirtymistä kohti tasaverotusta) ja ilmoittivat haluavansa jatkaa samalla linjalla myös seuraavassa hallituksessa. Seuraavaksi sanottiin, että tuloeroja pitää kaventaa!

On hienoa, että vihreät kannattavat esitystämme nostaa perusvähennystä 3000 euroon. Se ei kuitenkaan kuittaa heidän tasaverosuunnitelmiaan, vaikka he niin antoivat ymmärtää. Ei lähellekään. Etenkään, kun pääomatuloveroa vihreät ovat korottamassa ainoastaan näennäisesti. Melko populistista.

4 kommenttia .

Eläkekeskustelu harhateillä

Maanantai 30.8.2010 klo 11:02 - Jussi Saramo

Tänään Uusimaa-lehdessä julkaistu mielipidekirjoitukseni:

RKP:n varapuheenjohtaja Christel Raunio pitää eläkeiän nostamista vastuullisena toimintana (Sana on vapaa 27.8.). Eläkeiän nostamista on aiemmin esitetty oikeistopuolueiden lisäksi suurten yritysten äänellä puhuvasta Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta.

Eläkeiän nostokeskustelu on irvokas tilanteessa, jossa vain puolet työntekijöistä jaksaa vanhuuseläkkeelle ja työttömyys on korkealla. Työn kuormittavuuden lisääntyessä yhä harvempi saavuttaa vanhuuseläkkeen, kun sekä fyysisesti että henkisesti raskaat työt kuluttavat ihmiset loppuun.

EK:n johtaja Lasse Laatunen esitti Suomelle mallia Saksasta. Siellä eläkeikä on nostettu 67 vuoteen ja oikeisto haluaa nostaa sen 70 vuoteen. Saksassakin puhutaan työurien pidentämisestä, vaikka enää 20 % jaksaa eläkeikään asti. Eläkeiän nostaminen 70 vuoteen tekee siitä käytännössä saavuttamattoman.

Eläkeiän nostossa ei siis ole kyse työurien merkittävästä pidentämisestä, vaan eläkkeiden rajusta leikkaamisesta. Suomessa järjestelmä kannustaa jo jatkamaan työelämässä pidempään. Monille se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska useat yritykset keskittävät irtisanomisia vanhempiin työntekijöihin, eikä työn saaminen ole helppoa ikääntyneille.

Tärkeintä olisi nyt panostaa työllisyyteen ja työssä jaksamiseen. Suomalainen yhteiskunta kestää liukuvan eläkeiän 63 vuodesta ylöspäin. Järjestelmä ei sen sijaan kestä nykyistä massatyöttömyyttä ja kasvavaa syrjäytettyjen määrää. Etenkin nuorisotyöttömyyden lopettaminen valtion ja kuntien toimilla maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Työn laatua voidaan parantaa monin keinoin, tärkeintä olisi muuttaa ensi tilassa lainsäädäntöä niin, että epävarmuutta ja stressiä aiheuttavat vuokra- ja pätkätyöt korvattaisiin kunnollisilla työsuhteilla.

1 kommentti .

Asumisen hinta alas!

Tiistai 24.8.2010 klo 22:41 - Jussi Saramo

Ennen ensi kevään eduskuntavaaleja puhutaan toivottavasti suoraa puhetta tärkeistä asioista, eikä keskitytä pääministeripeleihin tai tyhjiin imagokampanjoihin, kuten viimeksi.

Moni asia on Suomessa hyvin. Niihin pitää panostaa jatkossakin. Esimerkiksi maailman parasta peruskoulua on uudistettava luokkakokoja pienentämällä. Muuten nähtävissä olevat uhat koulujen tason laskusta toteutuvat.

Tekniikka on jatkanut kehitystään ja Suomi rikastumistaan. Silti kasvava osa hyvinvointivaltion rakentamiseen liittyneistä asioista on taantunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun eduskunnassa on ollut vahva oikeistoenemmistö. Pelkkä hyvinvointivaltion kehittäminen ei enää riitä, meidän on uudelleenrakennettava monta asiaa.

Aloitan nyt vaaliohjelmani aiheiden esittelyn blogissa yksi teema kerrallaan. On hyvä aloittaa konkreettisesta rakentamisesta. Meillä on etenkin ruuhkasuomessa asuntopula ja asumisen hinta on noussut kohtuuttomaksi. Etenkään pienipalkkaisilla ihmisillä ei enää ole varaa asua kohtuullisella etäisyydellä työpaikoista.

Miksi asuminen Suomessa sitten on niin kallista? Edes täällä Uudellamaalla ei asutus ole kovin tiivistä. Ei ainakaan ilmasta katsottuna. Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja lupa pakkolunastaa maita käypään hintaan.

Rakennusmiehiä on työttömänä, ja vaikka Vasemmistoliitto ja Rakennusliitto ovat taistelleet ulkomaisen halpatyövoiman väärinkäyttöä vastaan, on rakennuksilla yhä paljon surkealla palkalla työtä tekeviä rakennusmiehiä, joiden eläkemaksut ja verot jätetään maksamatta.

Voisi siis kuvitella, että asuminen olisi halpaa. Vaan ei ole. Rakentaminenkaan ei ole, ei edes pahimman taloudellisen romahduksen aikana. Syitä on monia.

kerrostalohinnat.gif
Hinnoissa on ilmaa niin, että romahduskin on taas mahdollinen
.
(Vanhojen kerrostalojen reaalihintaindeksi, Tilastokeskus)

 

Ensinnäkin kunnat ovat antaneet maanomistajien odotella tonttien arvon nousua rauhassa. Suurten rakennusyhtiöiden on annettu rauhassa pelata hintoja ylös. Toisaalta moni kunta on keskittynyt haalimaan ”hyviä veronmaksajia” ja jättänyt etenkin pienipalkkaiset ja asunnottomat pulaan. Tämä taas nostaa hintoja kaikissa hintaluokissa.

Asumista myös tuetaan ongelmallisella tavalla. Omistusasujat saavat korkovähennyksen verotuksessa, joka nostaa asuntojen hintoja. Näin hyötyjinä ovat ihan muut kuin tavalliset veronmaksajat. Toisaalta korkovähennystä ei voi poistaa tuosta vain, koska silloin pulaan joutuisivat usein pienituloiset perheet, joilla on muutenkin tiukkaa lainojensa kanssa.


Jotain täytyy kuitenkin tehdä, etenkin, kun vuokra-asujat eivät tällaista vähennystä saa, vaikka se nostaa välillisesti vuokrienkin hintoja. Seuraavan hallituksen tuleekin heti alkuun toteuttaa vuokra-asujille vastaava verovähennys ja korvata syntyvä vaje pääomatuloveroilla. Sen jälkeen molemmat vähennykset voi ajaa alas maltillisesti vaikkapa kymmenen vuoden aikana, jolloin kukaan ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.

Yksi ärsyttävimmistä epäkohdista asumisen hinnan muodostumisessa on jo useiden vuosien ajan toteutettu ARA:n rahojen varastaminen veronalennuksien kattamiseen. Kun köyhällä Suomella oli varaa menneinä vuosikymmeninä tukea kohtuuhintaista asumista, on rikas nykysuomi muka pakotettu kuppaamaan menneiden vuosikymmenten sijoitusten tuottoja pois asumisesta.

Asuntotuotannon tukemista ei siis ainoastaan ole laitettu jäihin, vaan syödään vanhojakin pääomia, jotka on aikanaan asumiseen osoitettu. Ara-järjestelmän sisällä valmiiksi olevat rahat tulee taas ohjata täysimääräisesti asumiseen ja pahimman asuntopulan purkamiseksi voidaan alkuvaiheessa syöttää järjestelmään lisääkin pääomaa.

5 kommenttia .

Bogomoloff: Vieläkö hakkaat vaimoasi?

Maanantai 9.8.2010 klo 20:53 - Jussi Saramo

Minulla ei ole hajuakaan Helsingin kokoomuksen Harry Bogomoloffin perhe-elämästä. Silti on helppoa kysyä otsikossa oleva kysymys, johon on mahdotonta vastata, jos ei ole hakannut vaimoaan. Samalla tavoin ”Bogo” leimasi kysymyksillään maahanmuuttajat kouluhäiriköiksi, työn ja rahan viejiksi, rikollisiksi ja epäsuorasti ehkä jopa raiskaajiksi ja lasten hyväksikäyttäjiksi.

Bogomoloff tekee kysymyksiä joihin älykäs ja rehellinen ihminen ei voi vastata. Ei kukaan tietenkään halua kenenkään häiritsevän opetusta. Samalla pitäisi kuitenkin allekirjoittaa Bogon vääristynyt väite, jonka mukaan juuri maahanmuuttajat olisivat näitä häiriköitä.

Logiikan huipentaa kehotus perustaa suojeluskuntia! Luulisi että kokoomuksessakin on opittu jotain sadan vuoden takaisesta vastakkainasettelusta. Ilmeisesti ei. Bogo ei kuitenkaan pystynyt seisomaan edes omien sanojensa takana, vaan kävi jälkikäteen muuttelemassa kirjoitustaan siistimmäksi. Pahin rasismi muuttui piilotetuksi ja suojeluskunnat ”järjestyspartioinniksi”.

Kokoomuksen historiasta löytyy fasismin ja äärioikeiston kannatusta. Nykypäivänä kokoomus kuitenkin esiintyy nuoriin vetoavana fantastisena liberaalipuolueena, joka kannattaa ihmisoikeuksia myös vähemmistöille. Kypäräpappi-ideologian piilottaminen on ollut hyvä taktiikka, ääniä on ropissut ja puolue on noussut kaupungeissa mahtitekijäksi.

Kokoomus pääsi hallituspaitsiostaan 80-luvun lopulla ja on sen jälkeen määritellyt suomalaisen politiikan sisältöä. Jälki on ollut tuhoisaa. Tuloerot ovat kasvaneet jopa maailmanennätysvauhtia, ihmiset on jaettu kahtia terveyspalveluissa tulojen mukaan ja pitkäaikaistyöttömyys ja pahoinvointi ovat lisääntyneet rajusti. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja Suomen rikastuminen on jatkunut, on politiikka vienyt monessa asiassa kehitystä taaksepäin. Kokoomuslaisten hampaissa aina ollut peruskoulu on sentään pelastunut Pisa-tutkimuksen menestyksen myötä.

Tällainen aatteellinen ja poliittinen hegemonia on vaatinut kokoomukselta kahden kärjen taktiikkaa. Samanaikaisesti on pitänyt miellyttää Pohjanmaan häjyjä ja Helsingin hipstereitä. Kokoomus on onnistunut taktiikassaan hyvin. Samaan aikaan kun Stubb hurmaa homokansaa kolmen sepän patsaalla, puhuu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi päinvastaista Joensuussa.

Kun lahjontaa yrittänyt formulakuski ja konstaapelikansanedustaja Petri Salo mustamaalaa maahanmuuttajia Vaasan torilla, puhuu Katainen uudessa vaalipiirissään Uudellamaalla päinvastaista. Kun europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoittaa blogissaan ilmastonmuutoksen hillinnästä, kirjoittaa saman puolueen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola päinvastaista.

Puheet ovat puheita ja teot puhuvat puolestaan. Silti Bogomoloffin, Zyskowiczin tai Salon puheetkin pitää ottaa vakavasti. Niillä lietsotaan vihaa ja pahennetaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan.

Bogomoloff: Vieläkö hakkaat vaimoasi?

 

Minulla ei ole hajuakaan Helsingin kokoomuksen Harry Bogomoloffin perhe-elämästä. Voin silti kysyä otsikossa olevan kysymyksen, johon on mahdotonta vastata, jos ei ole hakannut vaimoaan. Samalla tavoin ”Bogo” leimasi kysymyksillään maahanmuuttajat kouluhäiriköiksi, työn ja rahan viejiksi, rikollisiksi ja epäsuorasti ehkä jopa raiskaajiksi ja lasten hyväksikäyttäjiksi.

 

Bogomoloff tekee kysymyksiä joihin ei voi vastata. Ei kukaan tietenkään halua kenenkään häiritsevän opetusta. Samalla pitäisi kuitenkin allekirjoittaa Bogon vääristynyt väite, jonka mukaan juuri maahanmuuttajat olisivat näitä häiriköitä.

 

Logiikan huipentaa kehotus perustaa suojeluskuntia! Luulisi että kokoomuksessakin on opittu jotain sadan vuoden takaisesta vastakkainasettelusta. Ilmeisesti ei. ”Bogo” ei kuitenkaan pystynyt seisomaan omien sanojensa takana, vaan kävi jälkikäteen muuttelemassa kirjoitustaan siistimmäksi. Pahin rasismi muutettiin hämäräksi ja suojeluskunnat ”järjestyspartioinniksi”.

 

Kokoomuksen historiasta löytyy fasismin ja äärioikeiston kannatusta. Nykypäivänä kokoomus kuitenkin esiintyy nuoriin vetoavana fantastisena liberaalipuolueena, joka kannattaa ihmisoikeuksia myös vähemmistöille. Kypäräpappi-ideologian piilottaminen on ollut hyvä taktiikka, ääniä on ropissut ja puolue on noussut kaupungeissa mahtitekijäksi.

 

Kokoomus pääsi hallituspaitsiostaan 80-luvun lopulla ja on sen jälkeen määritellyt suomalaisen politiikan sisältöä. Jälki on ollut tuhoisaa. Tuloerot ovat kasvaneet jopa maailmanennätysvauhtia, ihmiset on jaettu kahtia terveyspalveluissa tulojen mukaan ja pitkäaikaistyöttömyys ja pahoinvointi ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja Suomen rikastuminen on jatkunut, on politiikka vienyt monessa asiassa kehitystä taaksepäin. Kokoomuslaisten hampaissa aina ollut peruskoulu sentään pelastui Pisa-tutkimuksen menestyksen myötä.

 

Tällainen aatteellinen ja poliittinen hegemonia on vaatinut kokoomukselta kahden kärjen taktiikkaa. Samanaikaisesti on pitänyt miellyttää Pohjanmaan häjyjä ja Helsingin hipstereitä. Kokoomus on onnistunut taktiikassaan hyvin. Samaan aikaan kun Stubb hurmaa homokansaa kolmen sepän patsaalla, puhuu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi päinvastaista Joensuussa.

 

Kun lahjontaa yrittänyt formulakuski ja konstaapelikansanedustaja Petri Salo mustamaalaa maahanmuuttajia Vaasan torilla, puhuu Katainen uudessa vaalipiirissään Uudellamaalla päinvastaista. Kun europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoittaa blogissaan ilmastonmuutoksen hillinnästä, kirjoittaa saman puolueen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola päinvastaista.

 

Puheet ovat puheita ja teot puhuvat puolestaan. Silti Bogomoloffin, Zyskowiczin tai Salon puheetkin pitää ottaa vakavasti. Niillä lietsotaan vihaa ja pahennetaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan.

Kommentoi kirjoitusta.

Virtsaamisesta ihmisoikeus

Maanantai 2.8.2010 klo 16:23 - Jussi Saramo

Helsingin uusiin metrohisseihin rakennetaan virtsarännit. On järkeilty, että koska hisseihin joka tapauksessa pissataan, kannattaa hisseistä tehdä teknisesti liikkuvia vessoja. Tämä ei ole aprillipila! Hisseihin ei sentään asenneta näkyviä laareja ja virtsaaminen on jatkossakin kiellettyä.

Haisevat hissit ovat ällöttäviä. On hyvä, että ne ovat jatkossa vähemmän pahan hajuisia eikä pissa jää lattialle lillumaan. Siltikin pitää ihmetellä logiikkaa - eikö olisi fiksuinta tehdä metroasemille maksuttomia vessoja?

Minkälaisessa sivistysvaltiossa elämälle välttämättömien ruumiintoimintojen suorittamisesta peritään maksua? Jos et voi maksaa vessakäynnistä ja teet tarpeesi puun juurelle, tulee poliisi sakottamaan. Onko tässä mitään järkeä? Eikö veroja pitäisi kerätä välttämättömiä palveluita varten eikä niiden puutteesta johtuvia seurauksia valvomaan?

Monille parin euron vessamaksu on liikaa. Moni riskeeraa mieluummin ja ottaa mahdolliset sakot. Eikä ihmisillä nykyään ole useinkaan käteistä mukanaan. En tiedä montaa ärsyttävämpää asiaa, kun seistä rautatieasemalla vessahädässä ilman, että helpotusta on missään tarjolla. Maksullisuuden lisäksi monessa paikassa ei ole vessaa ollenkaan. Ehkä ihmisten halutaan pysyvän kotona?

Urea ei ole ainoastaan Helsingin metrohissien ongelma. Kaupunkien keskustojen porttikongit ja tietyt kohdat puistoissa haisevat aina talven tuloon asti. Luulin joskus että kyseessä on erityisesti suomalainen ongelma, mutta ei. Hämäriin paikkoihin kuseskelu on yleismaailmallista.

 

italianwc.jpg


Auschwitzin nurkkiin kusevalle turistille olisi voinut sakot antaakin

 

Ongelma ei ehkä ole suuren suuri, mutta ymmärrän niiden ärsyyntymisen, joiden ikkunanalusta haisee niin pahalle, ettei ikkunaa viitsi avata. Opiskeluaikana elätin itseni monta vuotta huoltomiehen hommilla ja ärsyttävin tapa alkaa päivän työt oli joutua siivoamaan edellisillan ulosteita.

Monissa kaupungeissa, kuten Oulussa ja Kuopiossa ei ole julkisia käymälöitä lainkaan. Porvooseen saatiin joitain vuosia sitten vessat turisteille vanhaan kaupunkiin, mutta porvoolaisille vessoja ei ole katsottu tarpeellisiksi. Ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Tampereella vessoja on hyvin vähän.

Joissain kaupungeissa on alettu tuomaan siirrettäviä muovisia huusseja ruuhkaisimpiin puistoihin ja ajanviettopaikkoihin. Ne ovat kuitenkin tilapäisiä, rumia ja vastenmielisiä. Suosimaani kesänviettopaikkaan Helsingin Tokoinrantaan saatiin joku vuosi sitten ihan oikea vessa. Se oli vaatinut kansanedustaja-kaupunginvaltuutettu Arhinmäeltä oikein valtuustoaloitteen.

Kokonaisuus tuntuu olevan hukassa. Vessat eivät ole ilmaisia, mutta eivät ole valvontakamerat, poliisit ja hissien vessoittaminenkaan. Ulostamisen estäminen on ihmisvihaa.

Virtsaamisesta ihmisoikeus

 

Helsingin uusiin metrohisseihin rakennetaan virtsarännit. On järkeilty, että koska hisseihin joka tapauksessa pissataan, kannattaa hisseistä tehdä teknisesti liikkuvia vessoja. Tämä ei ole aprillipila! Hisseihin ei sentään asenneta näkyviä laareja ja virtsaaminen on jatkossakin kiellettyä.

 

Haisevat hissit ovat ällöttäviä. On hyvä, että ne ovat jatkossa vähemmän pajan hajuisia eikä pissa jää lattialle lillumaan. Siltikin pitää ihmetellä logiikkaa - eikö olisi fiksuinta tehdä metroasemille maksuttomia vessoja?

 

Minkälaisessa sivistysvaltiossa elämälle välttämättömien ruumiintoimintojen suorittamisesta peritään maksua? Jos et voi maksaa vessakäynnistä ja teet tarpeesi puun juurelle, tulee poliisi sakottamaan. Onko tässä mitään järkeä? Eikö veroja pitäisi kerätä välttämättömiä palveluita varten eikä niiden puutteesta johtuvia seurauksia valvomaan?

 

Monille parin euron vessamaksu on liikaa. Moni riskeeraa mieluummin ja ottaa mahdolliset sakot. Eikä ihmisillä nykyään ole useinkaan käteistä mukanaan. En tiedä montaa ärsyttävämpää asiaa kun seistä rautatieasemalla vessahädässä ilman että helpotusta on missään tarjolla. Maksullisuuden lisäksi monessa paikassa ei ole vessaa ollenkaan. Ehkä ihmisten halutaan pysyvän kotona?

 

Urea ei ole ainoastaan Helsingin metrohissien ongelma. Keskustojen porttikongit ja tietyt kohdat puistoissa haisevat aina talven tuloon asti. Luulin joskus että kyseessä on erityisesti suomalainen ongelma, mutta ei. Varjoisiin paikkoihin kuseskelu on yleismaailmallista.

 

Ongelma ei ehkä ole suuren suuri, mutta ymmärrän niiden ärsyyntymisen, joiden ikkunanalusta haisee niin pahalle, ettei ikkunaa viitsi avata. Opiskeluaikana elätin itseni monta vuotta huoltomiehen hommilla ja ärsyttävin tapa alkaa päivän työt oli joutua siivoamaan edellisillan ulosteita.

 

Monissa kaupungeissa, kuten Oulussa ja Kuopiossa ei ole julkisia käymälöitä lainkaan. Porvooseen saatiin joitain vuosia sitten vessat turisteille vanhaan kaupunkiin, mutta porvoolaisille vessoja ei ole katsottu tarpeellisiksi. Ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Tampereella vessoja on hyvin vähän.

 

Joissain kaupungeissa on alettu tuomaan siirrettäviä muovisia huusseja ruuhkaisimpiin puistoihin ja ajanviettopaikkoihin. Ne ovat kuitenkin tilapäisiä, rumia ja ikäviä. Suosimaani kesänviettopaikkaan Helsingin Tokoinrantaan saatiin joku vuosi sitten ihan oikea vessa. Se oli vaatinut kansanedustaja-kaupunginvaltuutettu Arhinmäeltä oikein valtuustoaloitteen.

 

Kokonaisuus tuntuu olevan hukassa. Vessat eivät ole ilmaisia, mutta eivät ole valvontakamerat, poliisit ja hissien vessoittaminenkaan. Ulostamisen estäminen on ihmisvihaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Voihan Venäjä!

Lauantai 24.7.2010 klo 15:58 - Jussi Saramo

Suomessa on viime päivinä keskusteltu pitkästä aikaa paljon Venäjästä. Valitettavasti aiheet eivät ole olleet kovin positiivisia. Venäläiset viranhaltijat ja media, todennäköisesti maan johdon tuella, ovat uhitelleet Suomelle elintarviketuotannosta, lasten oikeuksista, vanhusten hoidosta ja ties mistä. Tuoreessa muistissa ovat puutullit ja monenlaiset vaikeudet rajanylityksessä.

Suomalaisten on syytä olla hereillä ja pitää puolensa. Ennen kuin Venäjä voi uskottavasti vaatia lasten oikeuksien tarkentamista Suomelta, pitää sen allekirjoittaa kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus. Ennen kuin se voi vaatia suomalaiselta elintarviketuotannolta muutoksia, sen pitää itsekin sitoutua oikeudenmukaiseen kauppaan ja sääntöihin maiden välillä.

Suurvallat toimivat suurvaltalogiikan mukaan ja Venäjä alueellisena suurvaltana haluaa pitää omasta asemastaan kiinni. Ihmetellä kuitenkin täytyy, mitä Venäjän nykyinen johto kuvittelee saavuttavansa kukkoilemalla naapureilleen.  Ei ainakaan sympatiaa ”omanlaiselle demokratialleen”.

Moni asia on Venäjällä paremmin kuin Jeltsinin johtaman ja Yhdysvaltain tukeman ryöstökapitalismin aikana. Maata ei enää johdeta äkkirikastuneiden rikollisten toimesta ja ilmeisesti osa vauraudesta valuu myös tavalliselle kansalle. Moni asia on kuitenkin myös huonommin. Ihmisoikeuksien noudattamiselle ei edes vaivauduta luomaan kulisseja, kuten tehdään globaalissa suurvallassa Yhdysvalloissa.

Vertailu globaaliin suurvaltaan Yhdysvaltoihin osoittaa paljon yhtäläisyyksiä. Yhdysvallat on maailman vihatuin maa. Globaalin suurvallan vihaaminen on helppoa, mutta maa on aggressiivisella omia taloudellisia etuja ajavalla politiikallaan myös itse syyllinen tilanteeseensa.

 

moldovasu.jpg
Puhetta johtamassa Euroopan Vasemmiston kesäyliopistossa Moldovassa


Venäjä ei pysty vastaavaan globaaliin toimintaan, mutta toimii sitäkin suoraviivaisemmin omilla lähialueillaan. Lasten oikeuksien sopimus on vain yksi esimerkki. Sekä Yhdysvallat että Venäjä ovat jättäneet hyväksymättä tärkeimpiä kansainvälisoikeudellisia sopimuksia, jotta voivat toimia oman mielensä mukaan muista välittämättä.

Suomessa saamme kuitenkin yhä elää lintukodossa, jolle Venäjän uhittelu ei luo edes suurta taloudellista uhkaa, jollemme itse ala turhaan provosoimaan. Toista on Moldovassa, Euroopan köyhimmässä maassa, jossa vierailin viime viikolla. Siellä Putinin uhkaus sulkea rajoja entisestään maan päävientituotteelta viiniltä aiheuttaa välittömän taloudellisen ja poliittisen kriisin.

Moldova on taloudellisen suurvallan, EU:n ja poliittisen suurvallan Venäjän (joka ei ole edes sen rajanaapuri) puristuksessa. Maa haluaa liittyä Euroopan unioniin, mutta se ei ole mahdollista ennen kuin Transnistrian tilanne selviää. Venäjä taas pitää huolen, että Transnistriaa johtava rikollisjoukko pysyy vallassa. Sekä EU että Venäjä estävät moldovalaisen huipputuotteen - yhden maailman parhaista viineistä - maahantuonnin. Moldovalla ei siis ole juurikaan mahdollisuuksia vaurastua puun ja kuoren välissä.

Selvää lienee, että Venäjän kanssa kannattaa tulla toimeen, vaikka se tekee asian hankalaksi. Eikä Venäjäkään ole syyllinen kaikkiin ongelmiin naapureidensa kanssa. Moni maa makselee vanhoja kalavelkoja luottaen Naton turvaan. Ääriesimerkkinä tästä Georgian mielivaltaisen johtajan Saakashvilin aggressiivinen sotapolitiikka Kaukasuksella, jonka seurauksista moni syytti perusteettomasti Venäjää.

YYA-aika on onneksi mennyttä, mutta suurvalta naapurissa pysyy. Kiina on syrjäyttämässä Yhdysvallat globaalilta ykköspaikalta ja Intia ja Brasilia tekevät nousuaan. Venäjä yrittää pärjätä tässä pelissä ja on varmasti Suomen etu jos Venäjää voidaan ohjata kestävälle uralle jatkossa.

5 kommenttia .

Suomi nousee maailman ykköseksi - ydinjätteen määrässä

Perjantai 2.7.2010 klo 0:11 - Jussi Saramo

Hämmentyneenä seurasin eduskunnan keskustelua uusien ydinvoimaloiden rakentamisluvista. Ministeri Pekkarinen, joka vain vuosi sitten esitteli täysin yksiselitteisiä ministeriön laskelmia, joiden mukaan Suomi ei tarvitse yhtään ydinvoimalaa, tai korkeintaan yhden, vaati nyt eduskuntaa hyväksymään kaksi uutta reaktoria.

Tälläkin kertaa vaatimus perustui ns. ”faktoihin”. Faktat muuttuivat päinvastaisiksi vuodessa, vaikka jättivoimaloiden olisi tarkoitus toimia aina vuoteen 2080 kun moni meistä jo puskee heinää.

On selvää, että uusien voimaloiden sähkön on tarkoitus tuottaa poliitikkoja lähellä oleville yhtiöille voittoja. Se on osakeyhtiön ainoa hyväksytty päämäärä, suomalainen työ tai hyvinvointi ei ole ollut hankkeiden takana. Olkiluodon käynnissä oleva ikuisuusprojekti on työllistänyt lähinnä ulkomailta tuotettuja halpatyöläisiä, joille on maksettu surkeita palkkoja. Fennovoiman puheista päätellen uusien työmaiden tilanne tulee olemaan vielä surkeampi.

Tullessani Brysselistä lentokoneella viime talvena istui vieressäni tällainen siirtotyöläinen. Hän oli kotoisin Bosnian maaseudulta. Hänen kielitaitonsa ei ollut kummoinen, mutta keskustelimme sitkeästi käsin, saksaksi, englanniksi ja bosniakiksi. Minkäänlaista rakennusalan koulutusta ei ollut, mutta rahaa piti kerätä traktorin ostoon. Sympaattinen kaveri, jolle Suomeen tulo oli kuulemma parempi kuin vaihtoehtona ollut saksalainen siirtotyömaa.

Valmiin ydinvoiman työllisyysvaikutus on olematon. Halvan sähkön sanotaan työllistävän, mutta tulevaisuuden sähkömarkkinoilla sitä kannattaa myydä ulkomaille oman käytön sijaan. Eikä ydinsähkö tule olemaan yhtä halpaa kuin nykyään, hinta nousee kovaa vauhtia ja ehkä jo parissakymmenessä vuodessa ollaan tuulisähkön tasolla laskelmien mukaan.

Ydinjätteen loppusijoitus jätetään sitten tulevien sukupolvien hoidettaviksi. Suomessa tullaan tuottamaan henkeä kohden enemmän ydinjätettä kuin missään muualla.

Noloimmat pohjanoteeraukset nähtiin kokoomuksen Tuulikki Ukkolalta ja persujen Timo Soinilta. Ukkola halusi kieltää ydinvoimaa kannattaneiden kansanedustajien nimien julkaisun ”häpeäkivessä”. Ilmeisesti Ukkolalla oli huono omatunto. Ainakin hänellä on erikoinen käsitys demokratiasta.

Soini jatkoi aamutv:ssä Vasemmistoliiton leimaamista. Hän sanoi, että vasemmisto on unohtanut duunarit ja siksi heidän pitää äänestää persuja. Esimerkkinä kävi ydinvoima, joka hänen mielestään on suomalaisen duunarin etu. Tänään persujen oma ryhmä sitten oli vasemmistoliiton hylkäysesityksen takana! Soinin puolue on eduskunnassa seurannut vierestä kun vasemmisto on tapellut tavallisten työntekijöiden puolesta, mutta en olisi uskonut, että hänkään alkaisi näin ilmiselvään vedätykseen.

Todellisuudessa ydinvoiman raju lisääminen on suomalaisen työllisyyden kannalta katastrofi. Meillä oli esimerkiksi metallimiehiä työllistänyt hyvään kasvuun lähtenyt tuulivoimateollisuus. Ilman kotimarkkinoita on turha odottaa hyvää menestystä uusiutuvia kehitteleviltä yrityksiltä.

Jos yritykset oikeasti hoitaisivat vastuunsa ydinjätteestä tulevina vuosisatoina, jos ydinvoima olisi oikeasti riskitöntä, jos uraanilouhokset eivät saastuttaisi valtavia alueita kehitysmaissa, ja jos rahoitus olisi oikeasti yksityistä, hyväksyisin tietysti ydinvoiman. Valitettavasti mikään edellä mainituista ei ole totta.

Uusien reaktoreiden rakentaminen saattaa olla myös taloudellisesti katastrofi Suomelle. Jo nyt lasketaan, että ydinvoiman hinta ei ole kilpailukykyistä enää parinkymmenen vuoden päästä, mutta tämä investointi on tehty ainakin vuoteen 2080. Tiesitkö, että fennovoiman ydinmiilussa on kiinni myös valtavat määrät suomalaisten kuntien ja esimerkiksi osuuskauppa S-ryhmän rahaa?

***

Kaikesta huolimatta, oikein lämmintä ja rentouttavaa kesää kaikille! Ehkäpä kilpailutusten aloittaminen ja nousseet kustannukset saavat ydinvoimayritykset muuttamaan mieltään. Itse aloitan maanantaina loman, enkä aio vaivata viikkoon päätäni asioilla joille en voi juuri nyt mitään. Suosittelen samaa kesän ajaksi muillekin :)

 

Suomi nousee maailman ykköseksi - ydinjätteen määrässä

 

Hämmentyneenä seurasin eduskunnan keskustelua uusien ydinvoimaloiden rakentamisluvista. Ministeri Pekkarinen, joka vain vuosi sitten esitteli täysin yksiselitteisiä ministeriön laskelmia, joiden mukaan Suomi ei tarvitse yhtään ydinvoimalaa, tai korkeintaan yhden, vaati nyt eduskuntaa hyväksymään kaksi uutta reaktoria.

 

Tälläkin kertaa vaatimus perustui ns. ”faktoihin”. Faktat muuttuivat päinvastaisiksi vuodessa, vaikka jättivoimaloiden olisi tarkoitus toimia aina vuoteen 2080 kun moni meistä jo puskee heinää.

 

On selvää, että uusien voimaloiden sähkön on tarkoitus tuottaa poliitikkoja lähellä oleville yhtiöille voittoja. Se on osakeyhtiön ainoa hyväksytty päämäärä, suomalainen työ tai hyvinvointi ei ole ollut hankkeiden takana. Olkiluodon käynnissä oleva ikuisuusprojekti on työllistänyt lähinnä ulkomailta tuotettuja halpatyöläisiä, joille on maksettu surkeita palkkoja. Fennovoiman puheista päätellen uusien työmaiden tilanne tulee olemaan vielä surkeampi.

 

Tullessani Brysselistä lentokoneella viime talvena istui vieressäni tällainen siirtotyöläinen. Hän oli kotoisin Bosnian maaseudulta. Hänen kielitaitonsa ei ollut kummoinen, mutta keskustelimme sitkeästi käsin, saksaksi, englanniksi ja bosniakiksi. Minkäänlaista rakennusalan koulutusta ei ollut, mutta rahaa piti kerätä traktorin ostoon. Sympaattinen kaveri, jolle Suomeen tulo oli kuulemma parempi kuin vaihtoehtona ollut saksalainen siirtotyömaa.

 

Valmiin ydinvoiman työllisyysvaikutus on olematon. Halvan sähkön sanotaan työllistävän, mutta tulevaisuuden sähkömarkkinoilla sitä kannattaa myydä ulkomaille oman käytön sijaan. Eikä ydinsähkö tule olemaan yhtä halpaa kuin nykyään, hinta nousee kovaa vauhtia ja ehkä jo parissakymmenessä vuodessa ollaan tuulisähkön tasolla laskelmien mukaan.

 

Ydinjätteen loppusijoitus jätetään sitten tulevien sukupolvien hoidettaviksi. Suomessa tullaan tuottamaan henkeä kohden enemmän ydinjätettä kuin missään muualla.

 

Noloimmat pohjanoteeraukset nähtiin kokoomuksen Tuulikki Ukkolalta ja persujen Timo Soinilta. Ukkola halusi kieltää ydinvoimaa kannattaneiden kansanedustajien nimien julkaisun ”häpeäkivessä”. Ilmeisesti Ukkolalla oli huono omatunto. Ainakin hänellä on erikoinen käsitys demokratiasta.

 

Soini jatkoi aamutv:ssä Vasemmistoliiton leimaamista. Hän sanoi, että vasemmisto on unohtanut duunarit ja siksi heidän pitää äänestää persuja. Esimerkkinä kävi ydinvoima, joka hänen mielestään on suomalaisen duunarin etu. Tänään persujen oma ryhmä sitten oli vasemmistoliiton hylkäysesityksen takana! Soinin puolue on eduskunnassa seurannut vierestä kun vasemmisto on tapellut tavallisten työntekijöiden puolesta, mutta en olisi uskonut, että hänkään alkaisi näin ilmiselvään vedätykseen.

 

Todellisuudessa ydinvoiman raju lisääminen on suomalaisen työllisyyden kannalta katastrofi. Meillä oli esimerkiksi metallimiehiä työllistänyt hyvään kasvuun lähtenyt tuulivoimateollisuus. Ilman kotimarkkinoita on turha odottaa hyvää menestystä uusiutuvia kehitteleviltä yrityksiltä.

 

Jos yritykset oikeasti hoitaisivat vastuunsa ydinjätteestä tulevina vuosisatoina, jos ydinvoima olisi oikeasti riskitöntä, jos uraanilouhokset eivät saastuttaisi valtavia alueita kehitysmaissa, ja jos rahoitus olisi oikeasti yksityistä, hyväksyisin tietysti ydinvoiman. Valitettavasti mikään edellä mainituista ei ole totta.

 

Uusien reaktoreiden rakentaminen saattaa olla myös taloudellisesti katastrofi Suomelle. Jo nyt lasketaan, että ydinvoiman hinta ei ole kilpailukykyistä enää parinkymmenen vuoden päästä, mutta tämä investointi on tehty ainakin vuoteen 2080. Tiesitkö, että fennovoiman ydinmiilussa on kiinni myös valtavat määrät suomalaisten kuntien ja esimerkiksi osuuskauppa S-ryhmän rahaa?

Kommentoi kirjoitusta.

Kannattaako yrittää?

Keskiviikko 9.6.2010 klo 0:11 - Jussi Saramo

Blogin päivitystahti on hyvin satunnaista. Siitä voi usein päätellä kuinka kiireistä töissä on. Välillä työt vievät illat ja viikonloput, eikä muutamina vapaatunteina jaksa enää kirjoittaa. Toisaalta, kun viime viikonloppu oli poikkeuksellisesti kokonaan vapaa, vietin sen järven rannalla akkuja ladaten.

anttola.jpg
Kesäinen Saimaa Anttolassa


Kirjoitan viimein yrittämisestä, kuten aiemmin lupasin. Lyhyesti siksi, että huomenna aamulla pitää olla skarppina puoluehallituksen kokouksessa. Vasemmistoliitolta on tulossa myöhemmin kokonainen oma ohjelmansa yrittämisestä, joten aiheeseen palataan vielä.

Niin sanottu ”ensimmäinen vasemmisto” eli Ranskan vallankumouksen ”porvarillinen vasemmisto” oli ammatinharjoittajien, eli nykykielessä yrittäjien, poliittinen liike. He halusivat ja saivat vallan pois sen ajan suurpääomalta ja etuoikeutetuilta, aatelilta ja kuninkaallisilta. Keskeisimpiä vaatimuksia oli perintöjen verottaminen ja demokratia.

Ammatinharjoittamisesta ajauduttiin teollistumisen myötä uudenlaiseen yhteiskuntaan, jonka myötä syntyi ns. ”toinen vasemmisto”. Tämä ”sosialistinen vasemmisto” halusi varallisuutta yrityksiltä työntekijöille, jotka tekivät lähes koko valveillaoloaikansa töitä pienellä palkalla. Tämäkin vasemmisto onnistui monissa tavoitteissaan, ainakin täällä Pohjois-Euroopassa. Kahdeksan tunnin työpäivä, inhimilliset palkat ja työolot, kaikki ovat toisen vasemmiston ansiota.

Toista vasemmistoa pidettiin yrittäjien vastustajana, koska edut olivat ristiriitaiset. Yhä tänä päivänä politiikan jakolinjan katsotaan kulkevan kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä.

Kokoomus on kampanjoinut tämän vastakkainasettelun loppumisella. Heidän propagandansa mukaan me kaikki olemme samassa veneessä ja meillä kaikilla on yhteiset edut ja haasteet.

Kun katsotaan mitä tosimaailmassa tapahtuu, huomataan, että kokoomuksen propaganda on bluffia. Ristiriita ei ole kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä, mutta se on yhä pääoman ja työn välillä.

Yhä suurempi osa yrittäjistä on aivan tavallisia työläisiä, ammatinharjoittajia, joilla ei ole mitään tekemistä maailmaa pyörittävien pääomien kanssa. Silti he usein samaistuvat EK:n ja kokoomuksen linjaan, joka pelaa ainoastaan hyvin varakkaiden ihmisten pussiin koko hyvinvointivaltion kustannuksella.

Vasemmistoliitto perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten ns. ”kolmannen vasemmiston” puolueeksi. Nyt se vihdoin näkyy selvästi myös suhtautumisessa yrittäjiin, kun yhä useammat pienyrittäjät kokevat puolueen omakseen. Ehkäpä sen takia se alkaa näkyä myös meidän ohjelmissamme.

Yrittäjäohjelmaa ennen hyväksymme puolentoista viikon päästä puoluekokouksessa puolueelle uuden tavoiteohjelman. Siellä vaadimme mm., että ”Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, pitää työt kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.”

Kokoomuksen yksityistämislinja on hyödyttänyt ainoastaan rikkaita, usein ylikansallisia suuryhtiöitä. Me emme kannata ideologista yksityistämistä, mutta silloin kun yksityistetään, pitää se tehdä pienyritysten ja paikallisen talouden ehdoilla.

Kannattaako yrittää?

 

Blogin päivitystahti on hyvin satunnaista. Siitä voi usein päätellä kuinka kiireistä töissä on. Välillä työt vievät illat ja viikonloput, eikä muutamina vapaatunteina jaksa enää kirjoittaa. Toisaalta, kun viime viikonloppu oli poikkeuksellisesti kokonaan vapaa, vietin sen järven rannalla akkuja ladaten.

 

Kirjoitan viimein yrittämisestä, kuten aiemmin lupasin. Lyhyesti siksi, että huomenna aamulla pitää olla skarppina puoluehallituksen kokouksessa. Vasemmistoliitolta on tulossa myöhemmin kokonainen oma ohjelmansa yrittämisestä, joten aiheeseen palataan vielä.

 

Niin sanottu ”ensimmäinen vasemmisto” eli Ranskan vallankumouksen ”porvarillinen vasemmisto” oli ammatinharjoittajien, eli nykykielessä yrittäjien, poliittinen liike. He halusivat ja saivat vallan pois sen ajan suurpääomalta ja etuoikeutetuilta, aatelilta ja kuninkaallisilta. Keskeisimpiä vaatimuksia oli perintöjen verottaminen ja demokratia.

 

Ammatinharjoittamisesta ajauduttiin teollistumisen myötä uudenlaiseen yhteiskuntaan, jonka myötä syntyi ns. ”toinen vasemmisto”. Tämä ”sosialistinen vasemmisto” halusi varallisuutta yrityksiltä työntekijöille, jotka tekivät lähes koko valveillaoloaikansa töitä pienellä palkalla. Tämäkin vasemmisto onnistui monissa tavoitteissaan, ainakin täällä Pohjois-Euroopassa. Kahdeksan tunnin työpäivä, inhimilliset palkat ja työolot, kaikki ovat toisen vasemmiston ansiota.

 

Toista vasemmistoa pidettiin yrittäjien vastustajana, koska edut olivat ristiriitaiset. Yhä tänä päivänä politiikan jakolinjan katsotaan kulkevan kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä.

 

Kokoomus on kampanjoinut tämän vastakkainasettelun loppumisella. Heidän propagandansa mukaan me kaikki olemme samassa veneessä ja meillä kaikilla on yhteiset edut ja haasteet.

 

Kun katsotaan mitä tosimaailmassa tapahtuu, huomataan, että kokoomuksen propaganda on bluffia. Ristiriita ei ole kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä, mutta se on yhä pääoman ja työn välillä.

 

Yhä suurempi osa yrittäjistä on aivan tavallisia työläisiä, ammatinharjoittajia, joilla ei ole mitään tekemistä maailmaa pyörittävien pääomien kanssa. Silti he usein samaistuvat EK:n ja kokoomuksen linjaan, joka pelaa ainoastaan hyvin varakkaiden ihmisten pussiin koko hyvinvointivaltion kustannuksella.

 

Vasemmistoliitto perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten ns. ”kolmannen vasemmiston” puolueeksi. Nyt se vihdoin näkyy selvästi myös suhtautumisessa yrittäjiin, kun yhä useammat pienyrittäjät kokevat puolueen omakseen. Ehkäpä sen takia se alkaa näkyä myös meidän ohjelmissamme.

 

Yrittäjäohjelmaa ennen hyväksymme puolentoista viikon päästä puoluekokouksessa puolueelle uuden tavoiteohjelman. Siellä vaadimme mm., että ”Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, pitää työt kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.”

 

Kokoomuksen yksityistämislinja on hyödyttänyt ainoastaan rikkaita, usein ylikansallisia suuryhtiöitä. Me emme kannata ideologista yksityistämistä, mutta silloin kun yksityistetään, pitää se tehdä pienyritysten ja paikallisen talouden ehdoilla.

 

 

6 kommenttia .

2000-luvun ihmisoikeudet määritellään nyt

Sunnuntai 16.5.2010 klo 12:02 - Jussi Saramo

Minun piti kirjoittaa pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien aseman parantamisesta. Pienyrittäjät tyypillisesti elättävät itsensä työllään, eivät suurilla pääomilla ja ovat siksi heikossa asemassa pääomien ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa.

Hesari uutisoi uuden Piraattipuolueen puoluekokouksesta, joten käsittelen yrittämisen seuraavassa bloggauksessa ja tartun ajankohtaiseen aiheeseen, tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen. Sitäkin rakennetaan nyt pääomien ehdoilla.

Piraatit ovat monessa asiassa oikeassa. Esimerkiksi sananvapaudelle uudet tietoverkot tuovat suuren haasteen. Ei olisi voinut kuvitellakaan, että oikeusvaltioissa annetaan viranhaltijoille, puhumattakaan yrityksistä, oikeutta rikkoa kirjesalaisuutta. Nettiin vastaavaa voidaan esittää, koska ihmiset eivät usein hahmota että kyse on pohjimmiltaan täysin samasta asiasta.

Kun eduskunta äänesti sähköpostiurkinnan mahdollistavasta ns. ”Lex Nokiasta”, eivät vasemmiston äänet riittäneet sinivihreän hallituksen esityksen kaatamiseen. Vielä selvemmin meni läpi suurten levy-yhtiöiden masinoima ”Lex Karpela”, jossa demaritkin loikkasivat oikeiston ja vihreiden puolelle.

Lex Karpelan vaikutukset ovat niin moniulotteisia, että kansanedustajien oli vaikea hahmottaa mistä äänestetään. Asiaa ei auttanut piraattiliikkeen yksipuolinen näkökulma, jossa taiteentekijöiden oikeuksia ei lainkaan tunnustettu. On suuri haaste luoda sellainen lainsäädäntö, joka vahvistaisi kuluttajan ja taiteentekijän oikeuksia suhteessa ylikansallisiin suuryhtiöihin.

Osana ensi vaalikauden tavoitteita päivitimme tavoiteohjelmalinjauksiamme tietoyhteiskunnasta. Tunnen ylpeyttä tästäkin ohjelman osiosta, se on paljon edellä muita puolueita:

On rakennettava kaikille avoin tietoyhteiskunta, uusien yhteiskunnallisten erottelujen tuottamisen sijaan. Internetin ja uusien teknologioiden mahdollisuuksia on käytettävä ihmisten vapauksien lisäämiseen, ei kansalaisten kontrollin vahvistamiseen.

Tekijänoikeuksia on tarkasteltava eriytyneesti. Luovan työn tekijöiden oikeudet omaan työhönsä on turvattava. Tekijänoikeuksista ei saa kuitenkaan tulla keino, jolla suuryritykset kontrolloivat ja rajoittavat kansalaisten mahdollisuuksia tietoyhteiskunnassa välttämättömien ohjelmistojen ja palveluiden saatavuuteen.

Tekijänoikeusjärjestelmässä etusijalla pitää olla ihmisten mahdollisuus päästä käsiksi tietoon ja kulttuuriin, sekä tekijöiden oikeus päättää omista töistään ja saada niistä kunnollinen korvaus. Suuryritysten oikeudet teoksiin ovat toissijaisia.

  •      Yleisradion rahoitus pitää turvata erillisellä lailla verovaroista kerättävän Yle-rahaston kautta. Näin turvataan laadukas yleisradiotoiminta sekä vältetään köyhyyttä lisäävät tasamaksut.
  •      Julkisten palveluiden tulee olla helpommin saatavilla. Koko maassa on otettava käyttöön yksi helppokäyttöinen sähköisten palveluiden ja ajanvarausten verkko- ja puhelinpalvelu. Verkko- ja puhelinpalvelun tulee olla maksuton.
  •      Kaikille on taattava mahdollisuus tietoyhteiskunnassa välttämättömien ohjelmistojen ja palvelujen käyttöön. Julkisten tietojärjestelmien on rakennuttava avoimien standardien varaan. Viranomaisten kanssa asiointiin tarvittavien ohjelmien tulee olla vapaasti saatavilla.
  •      Pääsy Internetiin tulee taata julkisilla alueilla kuten virastoissa, julkisessa liikenteessä ja kaupunkien keskustoissa langattomilla verkoilla. Samalla haja-asutusalueiden ihmisten pääsy verkkoon on turvattava.
  •      Julkisen sektorin, erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen, kalliit ja keskenään huonosti yhteensopivat järjestelmät on yhtenäistettävä avoimia standardeja ja -ohjelmistoja hyödyntäen.
  •      Tietokoneohjelmistojen piilotetut, ja yhteiskunnallisesti huomattavan suuret, lisenssikustannukset on tehtävä julkisella sektorilla näkyviksi.
  •      Koulujen ja oppilaitosten on tarjottava kaikki opiskelussa välttämättömät ohjelmistot opiskelijoilleen ilmaiseksi.
  •      Koulujen tietotekniikkaopetusta tulee kehittää niin, että se vastaa yhtä hyvin molempien sukupuolten kiinnostuksen kohteita sekä antaa tytöille ja pojille yhtä hyvät valmiudet hyödyntää tietoyhteiskuntaa.
  •      Julkisin varoin tuetun tutkimuksen ja kehitystyön tulosten tulee olla julkisia.
  •      Julkisten ja yliopistojen kirjastojen yhteistoimintaa on kehitettävä elektronisten julkaisujen saatavuuden parantamiseksi.
  •      Patenttien käyttöä ei tule laajentaa alueille, kuten tietokoneohjelmiin, joilla ne kaventavat ihmisten kohtuullisia oikeuksia uuden tiedon hyödyntämiseen.

4 kommenttia .

Halla-aho on vaarallinen reppana

Torstai 13.5.2010 klo 19:35 - Jussi Saramo

Sain vinkin helsinkiläisen valtuutetun Jussi Halla-ahon vappupuheeseen. Puhe on vappupuheeksi erikoinen, se keskittyy lähinnä Vasemmistoliiton haukkumiseen.

Ensiksi minua naurattivat Halla-ahon väitteet, ne kun olivat niin kaukana todellisuudesta. Lopulta alkoi ärsyttää - miten joku kehtaa väittää asioita jotka voi osoittaa valheiksi pienellä googlaamisella.

Halla-aho esimerkiksi väittää Vasemmistoliiton puoluejohdosta, että ”Siellä on vuosi vuodelta yhä vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus käyneet töissä, muuallakin kuin puoluetoimistossa.”

Väite on aika käsittämätön. Vasemmistoliiton puoluehallitus on täynnä eri alojen duunareita. Puheenjohtajista Paavo Arhinmäki on akateeminen mutta Risto Kalliorinne on sosionomi ja työkokemusta löytyy terässulatosta lannoitetehtaaseen. Aino-Kaisa Pekonen on lähihoitaja ja hänellä on pitkä kokemus julkisen sektorin hoitotyöstä.

Kansanedustajista suuri osa on tullut suoraan tehtaalta tai telakalta eduskuntaan. On joukossa useita korkeasti koulutettujakin, mutta hyvä niin, tasapainoinen ryhmä tarvitsee eri alojen kokemusta ja asiantuntemusta. Vastoin Halla-ahon väitettä puoluejohdosta puoluetoimistolla ei kukaan ole ollut töissä, lukuun ottamatta puoluesihteeriä, jonka työpaikkana on luonnollisesti puoluetoimisto.

Vasemmistoliitolla on yli 800 kunnanvaltuutettua ympäri maata. Aivan tavallisia ihmisiä tavallisissa duuneissa. Meistä puoluetoimiston työntekijöistä kolme toimii valtuutettuina.

Halla-aho puuttuu vappupuheessaan oikeaan ongelmaan, siirtotyöläisten väärinkäyttöön palkkojen polkemisessa. Tätä vastaan vasemmisto on tapellut koko EU-jäsenyyden ajan. Sadat vasemmistolaiset aktiivit rakennustyömailla ja Rakennusliitossa ovat tehneet hyvää työtä, mutta lainsäädäntö ei valitettavasti ole mahdollistanut riittävää puuttumista epäkohtiin.

Eduskunnassakin vasemmisto on tehnyt kaikkensa jotta ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö saataisiin loppumaan. Vuosia rummutettu käännetty arvonlisävero toteutetaan nyt vihdoin, mutta paljon muutakin pitää tehdä. Etenkin tilaajavastuulakia pitää vahventaa ja sanktioita ja valvontaa lisätä.

Vaikka en ole varsinaisesti puoluejohdon jäsen, olen työvaliokunnan kokouksiin osallistuvana puoluetoimiston työntekijänä lähinnä Halla-ahon kuvaamaa työstä vieraantunutta poliitikkoa. Syytös on aika jännä tältä vaimonsa siivellä Eirassa asuvalta muinaiskirkkoslaavin tutkijalta. Minä olen kuitenkin tehnyt vuosia raskaita fyysisiäkin töitä ennen poliittisia hommia. Muillakin puoluetoimiston työntekijöillä kirvesmiehistä asentajiin on aika erilainen kosketus työhön kuin Halla-aholla itsellään.

Halla-ahon valehtelua analysoidessaan ei voi välttyä huomaamasta yhtäläisyyttä 30-luvun Saksaan. Sielläkin äärioikeisto alkoi julistaa olevansa uusi työväenliike, vanhan työväenliikkeen tilalle. Saksassa he ottivat jopa sosialismi-sanan puolueensa nimeen, koska se kuvasi työväenliikettä. Saksassakin työstä ja ihmisten arjesta vieraantunut reppana nousi nopeasti suursuosioon keksimällä syyttää kaikista ongelmista juutalaisia ja vasemmistoa. Nyky-Suomessa juutalaiset on vain korvattu somaleilla.

24 kommenttia .

Tsoukki!

Keskiviikko 12.5.2010 klo 12:19 - Jussi Saramo

"Tarvitaan nolla uutta ydinreaktoria tai korkeintaan yksi."

- Ministeri Pekkarinen 16.3.2009 Hbl

"Ei missään tapauksessa 2020 mennessä yhtä enempää. Kyllä tämä sen todistaa ihan yksiselitteisen selvästi." (sähkön kulutusarvio)

- Ministeri Pekkarinen 10.11.2009 Yle

"Nolla oli tsoukkia, tuli ihan huulenheitossa. Ei se missään vaiheessa ollut vakavasti vaihtoehto laskelmissamme tietystikään."

- Ministeri Pekkarinen 23.4.2010 Uusi Suomi

"Olin niin rehellinen ja avoin kuin tällaisessa sisäpiiriasiassa voi olla."

- Ministeri Pekkarinen 23.4.2010 HS

 

pekkarinen.jpg

 

Eilen oli vapaapäivä ja aikaa harrastuksille. Kävin aamulla Vaskivuoren lukiossa puhumassa kunnallispolitiikasta. Iltapäivällä kävin eduskunnassa jonka portailla joukko Maureja oli pekkaroimassa ja heittelemässä tsoukkeja.

Ydinvoimaesityksestä vastaava ministeri Pekkarinen puhui vasta vuosi sitten voimakkaasti lisäydinvoimaa vastaan. Viime talvena hän osoitti kuinka ministeriön laskelmat voivat tukea korkeintaan yhtä uutta voimalaa.

Pekkarisen ja hänen puolueensa lisäksi myös vihreät ja RKP ovat vastustaneet ydinvoimaa. Täytyykin ihmetellä miten yksi ydinvoimamyönteinen puolue on saanut kolme ydinvoimavastaista puoluettaan taakseen hallituksessa.  Vihreät ovat tässä olleet ratkaisevassa asemassa antamalla tuen hallitukselle joka tapauksessa. Siksi heille annettiin vastavuoroisesti lupa äänestää vastaan (koska tiedetään ettei asia kaadu heidän ääniinsä).

Kommentoi kirjoitusta.

Vasemmistoliiton konkreettinen ohjelma asettaa muille paineita

Sunnuntai 9.5.2010 klo 19:40 - Jussi Saramo

Vasemmistoliiton poliittisena sihteerinä olen ollut vastuussa uuden tavoiteohjelman teknisestä kokoamisesta ja kirjoittamisesta. Tammikuussa puoluehallitus hyväksyi ensimmäisen version ”kentälle” lähetettäväksi. Kiersin kymmeniä tilaisuuksia ympäri maata, joissa ohjelman esityksiä ruodittiin kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin näkökulmista.

Sähköpostilla kommentteja ja esityksiä tuli satoja. Puoluejohto ja -hallitus käsittelivät ohjelmaa moneen otteeseen. Viime keskiviikkona ohjelma tuli puoluehallituksen osalta valmiiksi ja se lähetettiin puoluekokoukselle hyväksyttäväksi.

vaasa.jpg
Vaasassa ohjelmaa arvioivat aluetieteen professori Hannu Katajamäki, Vaasan yrittäjien toimitusjohtaja Tuula Töyli, Vaasan Sähkön johtaja Hannu Linna, Vaasan yrittäjien puheenjohtaja Pentti Risberg ja Pohjalaisen päätoimittaja Kalle Heiskanen.

Vaikka oman porukan ja työn kehuminen sujuu paremmin fantastiselta kokoomukselta kuin meiltä vasemmistolaisilta, olen niin ylpeä ohjelmastamme, että on pakko hehkuttaa. Yhdelläkään toisella suomalaisella puolueella ei ole näin konkreettista ohjelmaa.

Muiden puolueiden ohjelmat ovat sisällöltään ylimalkaisia ja samankaltaisia. Me uskallamme sanoa tarkkaan kiertelemättä mitä tekisimme, jos saisimme yksin päättää. Vaikka emme kuvittele ainakaan vielä seuraavissa vaaleissa saavamme ehdotonta enemmistöä, on tärkeää näyttää konkreettisesti mitä ajaa. Puolueiden välillä ei enää nähdä eroja, koska puolueet ovat vesittäneet tavoitteensa jo etukäteen ja vallan tavoittelu on korvannut muutoksen tavoittelun.

Ohjelmassa esitetään konkreettiset keinot, joilla rakennetaan ekologisesti kestävä uuden vuosituhannen hyvinvointivaltio. Olemme monissa esityksissä edelläkävijöitä, ja kokonaisuus on tasapainossa.

Tarkoitus on pakottaa muutkin puolueet ottamaan rehellisesti kantaa. Niin kauan kun kokoomuksen annetaan uskotella vastakkainasettelun olevan ohi, ei yhteiskuntaa voida kehittää demokraattisesta näkökulmasta.

Omista esityksistä ei pidä olla mustasukkaisia. Mitä useampi puolue omaksuu meidän esityksiämme, sen varmemmin ne menevät läpi. On upeaa, että esimerkiksi demarit ovat alkaneet kannattaa yleistä rahamarkkinaveroa, se tuo asialle uskottavuutta.

Muutoksen vaatijoita syytetään helposti haihattelusta, kuten meitä tammikuussa vaatiessamme jättipankkien pilkkomista. Kun Barack Obama vaati samaa pari päivää myöhemmin, alettiin Suomessakin uskoa, että toisenlainen pankkijärjestelmä on mahdollinen. Meille ei tosin riitä, että pankkien valtaa karsitaan niiden kokoa pienentämällä, haluamme valtion omistaman kansanpankin, jotta pankkitoiminnasta saadaan yleishyödyllistä ja vakaata, eikä tappioita kaadeta kerta toisensa jälkeen veronmaksajien harteille.

Ohjelmassamme esitetään monia asioita joilla talouden vinoutuneita rakenteita saataisiin korjatuksi. Veroparatiisien sulkemisella tai rahoitusmarkkinaveroilla kansantalouden raamit muuttuisivat nykyistä paremmiksi. Olemme silti laskeneet tavoitteidemme ”hinnat” nykyisten raamien mukaan, jotta kukaan ei voi syyttää meitä katteettomista lupauksista. Esittämämme veromuutoksilla katetaan esittämämme menolisäykset.

Kun vaalikeskustelut alkavat, alkaa Kataiselta ja kumppaneilta tuttu laulu, kuinka työtätekevien köyhyyttä ei voi vähentää puhumattakaan tuensaajista tai kansaneläkkeen saajista, ja kuinka pohjoismaisiin palveluihin ei ole varaa. Siinä vaiheessa on toivottavaa, että muillakin on jotain konkreettista ympäripyöreän lässyttämisen sijaan.

Vasemmistoliiton konkreettinen ohjelma asettaa muille paineita

 

Vasemmistoliiton poliittisena sihteerinä olen ollut vastuussa uuden tavoiteohjelman teknisestä kokoamisesta ja kirjoittamisesta. Tammikuussa puoluehallitus hyväksyi ensimmäisen version ”kentälle” lähetettäväksi. Kiersin kymmeniä tilaisuuksia ympäri maata, joissa ohjelman esityksiä ruodittiin kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin näkökulmista.

 

Sähköpostilla kommentteja ja esityksiä tuli satoja. Puoluejohto ja -hallitus käsittelivät ohjelmaa moneen otteeseen. Viime keskiviikkona ohjelma tuli puoluehallituksen osalta valmiiksi ja se lähetettiin puoluekokoukselle hyväksyttäväksi.

 

Vaikka oman porukan ja työn kehuminen sujuu paremmin fantastiselta kokoomukselta kuin meiltä vasemmistolaisilta, olen niin ylpeä ohjelmastamme, että on pakko hehkuttaa. Yhdelläkään toisella suomalaisella puolueella ei ole näin konkreettista ohjelmaa.

 

Muiden puolueiden ohjelmat ovat sisällöltään ylimalkaisia ja samankaltaisia. Me uskallamme sanoa tarkkaan kiertelemättä mitä tekisimme, jos saisimme yksin päättää. Vaikka emme kuvittele ainakaan vielä seuraavissa vaaleissa saavamme ehdotonta enemmistöä, on tärkeää näyttää konkreettisesti mitä ajaa. Puolueiden välillä ei enää nähdä eroja, koska puolueet ovat vesittäneet tavoitteensa jo etukäteen ja vallan tavoittelu on korvannut muutoksen tavoittelun.

 

Ohjelmassa esitetään konkreettiset keinot, joilla rakennetaan ekologisesti kestävä uuden vuosituhannen hyvinvointivaltio. Olemme monissa esityksissä edelläkävijöitä, ja kokonaisuus on tasapainossa.

 

Tarkoitus on pakottaa muutkin puolueet ottamaan rehellisesti kantaa. Niin kauan kun kokoomuksen annetaan uskotella vastakkainasettelun olevan ohi, ei yhteiskuntaa voida kehittää demokraattisesta näkökulmasta.

 

Omista esityksistä ei pidä olla mustasukkaisia. Mitä useampi puolue omaksuu meidän esityksiämme, sen varmemmin ne menevät läpi. On upeaa, että esimerkiksi demarit ovat alkaneet kannattaa yleistä rahamarkkinaveroa, se tuo asialle uskottavuutta.

 

Muutoksen vaatijoita syytetään helposti haihattelusta, kuten meitä tammikuussa vaatiessamme jättipankkien pilkkomista. Kun Barack Obama vaati samaa pari päivää myöhemmin, alettiin Suomessakin uskoa, että toisenlainen pankkijärjestelmä on mahdollinen. Meille ei tosin riitä, että pankkien valtaa karsitaan niiden kokoa pienentämällä, haluamme valtion omistaman kansanpankin, jotta pankkitoiminnasta saadaan yleishyödyllistä ja vakaata, eikä tappioita kaadeta kerta toisensa jälkeen veronmaksajien harteille.

 

Ohjelmassamme esitetään monia asioita joilla talouden vinoutuneita rakenteita saataisiin korjatuksi. Veroparatiisien sulkemisella tai rahoitusmarkkinaveroilla kansantalouden raamit muuttuisivat nykyistä paremmiksi. Olemme silti laskeneet tavoitteidemme ”hinnat” nykyisten raamien mukaan, jotta kukaan ei voi syyttää meitä katteettomista lupauksista. Esittämämme veromuutoksilla katetaan esittämämme menolisäykset.

 

Kun vaalikeskustelut alkavat, alkaa Kataiselta ja kumppaneilta tuttu laulu, kuinka työtätekevien köyhyyttä ei voi vähentää puhumattakaan tuensaajista tai kansaneläkkeen saajista, ja kuinka pohjoismaisiin palveluihin ei ole varaa. Siinä vaiheessa on toivottavaa, että muillakin on jotain konkreettista ympäripyöreän lässyttämisen sijaan.

2 kommenttia .

Kuka laittaisi sikailevat elintarvikepomot kuriin?

Torstai 6.5.2010 klo 17:42 - Jussi Saramo

Kauppojen hyllyt tyhjenevät ruoasta kovaa vauhtia. Monien elämä vaikeutuu, mutta nälkää suomalaiset tuskin tulevat näkemään.

Työntekijät eivät mene lakkoon palkankorotusten puolesta, vaan suojellakseen inhimillisiä työaikoja. Suuryritysten johtama työnantajaliitto haluaa esimerkiksi pakottaa muutenkin vuorotyössä olevia leipomotyöntekijöitä 48 tunnin ja seitsemän päivän viikkotyöajalle.

Vapaa-aika on etenkin perheellisille korvaamatonta, mutta härskiyden huipentumana ”joustoa” vaaditaan ilman ylityökorvauksia!

Elintarviketyöläisillä on kaikki syyt lakkoilla. Taloudellinen taantuma ei ole juurikaan koskenut elintarviketeollisuutta, joka on tehnyt isoja taloudellisia voittoja. Siitä huolimatta suuryritysten työnantajat ovat päättäneet laittaa työläiset polvilleen. Osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä on puolustanut työntekijöitä, josta heille pisteet.

Oikeistoherroilla on nyt lähtenyt mopo pahasti käsistä. Syntyy iso lasku, jonka maksavat elintarviketyöläisten lisäksi kaikki suomalaiset. Todennäköisesti operaatio tulee kalliiksi myös yrityksille itselleen. Suomalaisten kehuttu herraonni ei ulotu ainakaan elintarviketeollisuuteen.

Vantaa on elintarviketeollisuuskaupunki ja riitelin asiasta erään kokoomuslaisen kunnallispoliitikon kanssa. Hän väitti että olen kateellinen tehtaanomistajille ja että on vain oikein että he rikastuvat. Eihän siinä mitään ongelmaa olisikaan, jos se ei tapahtuisi jo valmiiksi pienituloisten vuorotyöläisten selkänahasta.

Lopulta paljastui kuka lopulta on kateellinen: ”jousto kuulostaa siltä, mitä ainakin tällaisessa pienessä firmassa kaikki tekee, sen kummemmin kyselemättä”. Suomessa vaikuttaa olevan käynnissä kilpailu kohti pohjaa. Kun jollain alalla on joku asia huonosti, on oikein levittää se muillekin aloille. Tätä he vielä kutsuvat nykyaikaiseksi. Minusta se kuulostaa sata vuotta sitten olleelta isännänvallalta.

1 kommentti .

Kreikkalaiset keinottelun uhreina

Sunnuntai 2.5.2010 klo 17:10 - Jussi Saramo

Otsikon näkökulmaa en ole suomalaisessa keskustelussa juuri huomannut. Tuntuu, että Kreikan ja euroalueen kriisin todelliset syyt halutaan piilottaa syyttämällä vain kreikkalaisia itseään tilanteesta.

On totta, että Kreikkaa aiemmin hallinnut oikeisto vääristeli talouden tunnuslukuja, jotta kukaan ei huomaisi tilanteen vakavuutta. Totta on myös, että Kreikan valtio on ottanut paljon velkaa. Suomessa uutisoitiin kai ihan todenmukaisesti myös kreikkalaisten työntekijöiden saamia erikoiselta kuulostavia lisiä, joita nyt aiotaan karsia.

Lisät ovat olleet keino korottaa kreikkalaisten kohtuuttoman alhaisia palkkoja. Kreikkalaisten saamat palkat eivät ole lisineenkään länsi-, keski- tai pohjoiseurooppalaisella tasolla. Hinnat sen sijaan ovat eurovaluutan mukana kohonneet todella korkeiksi.

Nuoria kreikkalaisia sukupolvia on kutsuttu ”700 euron sukupolveksi”. Kun 700 euron palkasta menee vuokraan vaikkapa 500 euroa ja kaikki muutkin elinkustannukset ovat nousseet euron myötä, ei tarvitse ihmetellä miksi nuoriso kapinoi. Olen samaa mieltä kuin Paavo Arhinmäki, että IMF:n vaatimukset ovat kohtuuttomia tavallisille kreikkalaisille.

Kreikan valtion lainamäärä ei sekään ole mitenkään erityisen korkea moniin muihin maihin verrattuna. Enkä osaa pitää kaikkia kreikkalaisia syyllisinä edellisen hallituksen huijaukseen, eivät kai kaikki suomalaisetkaan ole syyllisiä vaikkapa Suomen hallituksessa paljastuneeseen korruptioon?

Kreikka ei ole yksin. Irlanti olisi kaatunut ilman Saksan lupausta pelastaa euromaat tarvittaessa. Islanti on tavallaan selvitystilassa. Irlannissa ja Islannissa oikeistolaiset hallitukset vetivät ideologisella julkisen sektorin alasajamisen ja keinottelun vapauttamisen politiikalla talouden Kreikkaakin pahemmin kuralle.



korjaussarja.gif

Kreikka ei ole poikkeus. Huomioi, että kestävimpien talouksien joukossa ovat korkean kokonaisverotuksen ja palvelutason Pohjoismaat.

Kreikan ajoivat polvilleen poikkeuksellisen korkeiksi nousseet lainakorot. Kun markkinat alkoivat ajaa Kreikkaa alas, syntyi itseään vahvistava kierre, joka voitiin katkaista vain valtioiden väliintulolla.

Nyt esitetään, että muut euromaat pelastavat Kreikan antamalla tälle lainaa. On jopa uutisoitu kuinka paljon jokainen suomalainen lahjoittaa kreikkalaiselle, vaikka kyseessä on laina. Toisaalta pääministeri Vanhanen syyllistyi ylilyöntiin esittämällä, että Kreikalle lainaaminen on hyvä bisnes Suomelle.

Turun Sanomat on jostain syystä poistanut vasemmiston vappujuhlintaa käsitelleen uutisensa netistä, mutta ilmeisesti Esko Seppänen oli vappupuheessaan todennut, että nyt ollaan jälleen kerran pelastamassa pankkeja eikä niinkään Kreikan kansaa. Myös suomalaisia pankkeja. Tänään Raimo Ilaskivi totesi saman kolumnissaan.

Kreikkaa ei siis saa päästää konkurssiin, koska pankeille tulisi luottotappioita. Kreikkaa ei myöskään voi päästää konkurssiin yhteisen eurooppalaisen valuutan tähden. Toisaalta Kreikka ei voi harrastaa itsenäistä rahapolitiikkaa ja pelastaa siten itseään, ja jää siksi riippuvaiseksi muista euromaista. On kohtuutonta, että Kreikalta vaaditaan IMF:n sanelemaa totaalista kurjistumista, jotta se saisi samaan hintaan lainaa kuin muutkin maat.

Koko ongelman ytimessä on euroalueeseen sisäänrakennettu eriarvoisuus, totuuden jyvä, jonka sokea kana Timo Soinikin on yllättäen löytänyt. Euroalueen edut ovat usein ristiriitaiset, jos Saksa hyötyykin vahvasta eurosta, on se myrkkyä Kreikalle. Suomenkin metsäteollisuus on ollut välillä pulassa heikon Ruotsin kruunun kanssa.

Kreikan talouden tunnusluvut eivät lopulta ole niin kovin dramaattiset. Maailmantalouden kannalta paljon huolestuneempi pitäisi olla vaikkapa Yhdysvaltain uskomattomasta velkamäärästä. Yhdysvalloissa suuren julkisen velan päälle tulee vielä giganttinen yksityinen velka, yhteensä kansantaloudella on velkaa yli kolminkertaisesti bruttokansantuotteeseen.

Kreikka oli riittävän pieni valtio, jotta spekulaattorit saivat sen polvilleen. Seuraavana vuorossa voi olla Portugali. Ennen kuin suuret taloudet Italia ja Espanja joutuvat liipasimelle, olisi syytä miettiä, onko yhteisvaluutalla sittenkään tulevaisuutta ilman merkittäviä muutoksia. Olen itse aina kannattanut Euroopan yhdentymistä, mutta se ei voi toimia nykymallissa, jossa markkinat keräävät hyödyn ja osa maista maksaa kovan hinnan.

7 kommenttia .

Hauskaa vappua!

Lauantai 1.5.2010 klo 15:39 - Jussi Saramo

Elämä puolueen poliittisena sihteerinä on ollut hektistä. Päivät on vietetty toimistolla ja illat ja viikonloput maata kiertävällä junaradalla erinäisissä tilaisuuksissa. Yllättäen sain tosin vapaan viikonlopun Barcelonassa, kun Euroopan Vasemmistopuolueen hallituksen kokous peruttiin tulivuorenpurkauksen takia, mutta halpislentolippuja ei voinut perua.

Barcelona on upea paikka, suosittelen kaikille Euroopassa matkaileville!

Tänään olin puhumassa Heinolan ja Porvoon vappujuhlissa. Heinolassa oli paikalla kohtuullisen paljon väkeä vaikka satoi ja oli kylmä. Porvoossa ei satanut ja väkeä oli paikalla parhaimmillaan varmaan satoja. Alla pitämäni vappupuhe.

Hyvät toverit!

Vasemmistoliiton toissapäivänä julkistettu uusi tunnuslause on ”rikkautta jolla on arvoa”. Moni on jo ehtinyt kysymään mitä ihmettä se tarkoittaa. Tarkoitus on herättää keskustelua siitä, mikä elämässä on lopulta tärkeää ja yhteiskunnassa tavoittelemisen arvoista.

Yhteiskunta on koventunut ja kylmentynyt. Yksilölliset arvot ovat korvanneet yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. On alettu ihailla avoimesti materian ja rahan määrälle rakentuvaa menestymistä ja hylätty yhteisvastuu ja kaikkien yhteinen menestyminen.

Kokoomus on kampanjoinut vastakkainasettelun loppumisella, mutta todellisuudessa vastakkainasettelua on vain häivytetty näkyvistä. Suurpääoman ja työntekijöiden sekä pienyrittäjien edut ovat törmänneet kovempaa kuin moniin vuosiin.

Vuorotyössä alle keskipalkalla työskentelevät elintarviketyöläiset ovat taistelleet säilyttääkseen työväenliikkeen suurimpia saavutuksia, kahdeksan tunnin työpäivää ja 40 -tuntista työviikkoa. Suuria taloudellisia voittoja tehneet omistajat vaativat kuitenkin enemmän - heillä on muka oikeus entistä suurempiin voittoihin työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella.

Monilla aivan tavallisilla aloilla siirrytään kohti kasvavaa epävarmuutta. Työelämä muuttuu ala kerrallaan, ja kohta nämä niin sanotut epätyypilliset työsuhteet ovat muuttuneet normiksi ja perinteiset kunnolliset työsuhteet epätyypillisiksi.

Lentokenttien matkalaukkujen käsittelijät ja vartijat, ahtaajat, teollisuuden siivoojat, yhä useamman alan työntekijät, ovat joutuneet kokemaan työnantajan koventuneen linjan. Työajat halutaan pätkiä, jolloin riittävän toimeentulon saamisesta tulee jatkuva ongelma, ja elämän rytmi rikkoontuu epämääräiseksi silpuksi ja pätkäksi.

Tätä ”joustoa” vastustavaa vasemmistoa työnantajat syyttävät vanhanaikaiseksi. Tosiasiassa työnantajien ajama isännänvalta on varsinaista vanhanaikaisuutta, josta jo sata vuotta sitten alettiin päästä eroon.

On yhteinen tehtävämme puolustaa kaikkien alojen työntekijöitä. Tarvitaan solidaarisuutta eri alojen työntekijöiden ja niiden liittojen välillä, jos yksi häviää, häviävät lopulta kaikki. On ollut ilo huomata, kuinka työntekijöiden lisäksi solidaarisuutta on nyt tullut myös monilta elintarvikealan pienemmiltä yrityksiltä, jotka ovat olleet työntekijöiden puolella suuryritysten EK:n keppilinjaa vastaan.

Hyvät toverit

Osa ammattiliitoista on yhä vahvoja ja pystyy pitämään jäsentensä puolta. Suurimmalla osalla suomalaisista menee aika hyvin. Osalla aloista lakkoase on kuitenkin niin heikko, etteivät ne pysty taistelemaan itselleen kohtuullista toimeentuloa. Useilla aloilla työehtosopimusten mukainen minimituntipalkka on vain 7 euroa, vaikkeivät muutkaan työsuhteen ehdot ole kehuttavia.

Yhä kasvava joukko on kokonaan työehtosopimusten ulkopuolella, ja heille maksetaan mitä sattuu. Tällaisilla palkoilla ei etenkään korkeiden asumiskustannusten alueilla pysty tulemaan toimeen. Ei ole nähtävissä, että lähivuosina suunta kääntyisi nykykeinoilla, ja näiden alojen tilanne paranisi.

On oltava valmis uusiin keinoihin, jotta kasvava työtätekevien köyhyys saadaan lopetettua ja kaikille työntekijöille inhimillinen toimeentulo. Tällainen uusi keino on säätää lakisääteinen vähimmäispalkka työehtosopimusten rinnalle ja niitä tukemaan. Vasemmistoliiton esittämä kymmenen euron vähimmäistuntipalkka nostaisi merkittävästi pienimpiä palkkoja. Pidemmällä ajanjaksolla sen heijastusvaikutus nostaisi myös muita pieniä, yli kymmenenkin euron palkkoja.

Kokoomuslaisessa retoriikassa tuloloukkujen purkaminen ja kannustavuuden lisääminen on tärkeää. Meidän mallissamme kannustavuutta lisätään nostamalla pienimpiä palkkoja, eikä laskemalla jo valmiiksi matalaa sosiaaliturvaa.

Matalapalkka-alojen työntekijöitäkin syvemmällä köyhyydessä ovat työttömät ja pienimpiä eläkkeitä saavat. Suomalainen sosiaaliturva jää reilusti muista Pohjoismaista, ja sen kokonaistaso on Italian tai Ison-Britannian tasolla.

Esittämämme parin sadan euron korotus kaikkiin pienimpiin etuisuuksiin nostaisi työttömien ja eläkeläisten perusturvan 750 euroon kuukaudessa, ja poistaisi isolta joukolta ihmisiä tarpeen hakea toimeentulonsa monimutkaisen byrokratian kautta sekä sosiaalitoimistosta että kelasta.

Hallitus kuitenkin tyrmäsi sata- komiteansa avulla sosiaaliturvan yleistason korotukset. Valtionvarainministeriö toistaa vanhaa laulua, jonka mukaan korotuksiin ei ole varaa. Korotuksiin ei ollut varaa hyvänä aikana, eikä niihin ole varaa huononakaan aikana.

Olisi jo aika herätä vaihtoehdottomuuden harhasta. Suomessa on tehty koko teollistuneen maailman ennätys tuloerojen kasvussa kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana hallitusten väristä riippumatta. Ei tarvitse kuin katsoa Ruotsiin, Tanskaan tai Norjaan huomatakseen, että toisenlainen politiikka olisi ollut ja on mahdollista.

Esimerkiksi Vasemmistoliiton malli, joka poistaisi köyhyyden sadoiltatuhansilta ihmisiltä ja korottaisi perusturvan 750 euroon, maksaisi vain kymmenesosan sinivihreän hallituksen tekemistä veronalennuksista!

Pienituloisten ostovoiman kasvattaminen on myös hyvää talous- ja työllisyyspolitiikkaa, koska pienituloisten tulot menevät kotimaassa työllistävään kulutukseen, toisin kuin suurituloisten veronalennukset.

Hyvät toverit

Rikkaus todellakin lisääntyy jakamalla. On rikkautta, että toimeentulo on riittävää eikä tarvitse kantaa huolta perustarpeista. Mitä suurinta rikkautta on voida luottaa siihen, että tietää saavansa tarvittaessa hyvää hoivaa. Ihmisistä pitää pitää huolta kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi vanhuspalvelut eivät ole taloudellisesti tuottavia, mutta siitä huolimatta ensiarvoisen tärkeitä.

Meillä Suomessa vanhainkodeissa on useissa tilanteissa puolet vähemmän henkilökuntaa kuin muissa Pohjoismaissa. Se tarkoittaa, ettei hoitajilla ole aikaa antaa riittävän inhimillistä hoitoa.

Valtionvarainministeriö ja sinivihreä hallitus peräänkuuluttavat tuottavuuden kasvua, joka mystisellä tavalla lopulta turvaa hyvinvointivaltion. Useissa palveluissa tuottavuuden rajat on kuitenkin jo ohitettu.

Minkäänlaisilla tietokonejärjestelmillä tai yksityistämisillä ei voida taloudellista tuottavuutta nostaa vaikkapa suomalaisissa vanhainkodeissa. Rahaa voidaan varmasti säästää vielä enemmän maksamalla pienempiä palkkoja tai ostamalla nykyistäkin vähemmän vaippoja. Mutta kuka sellaista haluaa?

Ei varmasti kukaan, mutta niin kauan kun puhutaan yleisellä tasolla hienoilla termeillä tuottavuuden parantamisesta ja kestävyysvajeen korjaamisesta, eikä vaippojen määrästä tai hoitajien työajasta, voivat vallanpitäjät jatkaa epäinhimillisten päätösten tekoa.

Hyvät toverit

Nykyaikaisen työväenliikkeen pitää olla myös ympäristöliike. Luonnon monimuotoisuus, puhdas ilma ja tuleville sukupolville kestävät ekojärjestelmät pitää nostaa politiikan keskiöön. On rikkautta voida uida puhtaassa Itämeressä ja Suomen tuhansissa järvissä, sekä voida kulkea arvokkaissa vanhoissa metsissä.

Vaikka kasvihuonepäästöille on yritetty luoda hintaa päästökaupalla ja vaikka on monenlaisia haittaveroja, ei etenkään maailmanlaajuisesti luonnon monimuotoisuuden tuhoaminen tai ilman pilaaminen maksa tekijälleen mitään. Toiset saavat valtavia taloudellisia rikkauksia, mutta se rikkaus jolla on oikeasti arvoa, kestävä ympäristö, jää harvojen taloudellisen rikkauden jalkoihin.

Sinivihreäksi itseään kutsuva hallitus rakentaa ennätyksellisen määrän uutta ydinvoimaa Suomeen. On päivän selvää, että tuotettava uusi sähkö tehdään ulkomaille myytäväksi, eikä suomalaisten työllisyyden parantamiseksi. Heti ydinvoimapäätöstä seuraavana päivänä metsäteollisuus ilmoitti uusista irtisanomisista. Ydinvoimalle perustuva sähköntuotanto on sekä työllisyyden, että ympäristön kannalta huono valinta.

Hyvät toverit
 
Meillä on mahdollisuus muuttaa Suomi ja maailma. Tuloerojen kasvu, palveluiden alasajo ja työttömyys eivät synny itsestään. Maailmaa kovasti kohdellut talouskriisikään ei syntynyt tyhjästä, vaan oli väistämätön seuraus harjoitetusta talouspolitiikasta.

Aivan kuten viime vuosisadan alussa toteutettu oikeistolainen keinottelun vapauttaminen johti pitkään ja syvään lamaan 1930-luvulla, johti edellisten vuosikymmenien oikeistolainen talouspolitiikka nykyiseen kriisiin.

30-luvun suuren laman jälkeen poliitikot kuitenkin ottivat hetkeksi opikseen ja alkoivat säädellä taloutta. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että mitä kauemmin romahduksesta on, sen vähemmän ollaan valmiita korjaamaan talouden kieroutuneita rakenteita. Jos veroparatiiseja ei suljeta ja finanssikauppaa panna verolle, voidaan vain odotella seuraavaa romahdusta saapuvaksi.

Lama-aikoina on tyypillistä etsiä helppoja syyllisiä työttömyyteen maahanmuuttajista, ja niin on käynyt nyt myös meillä Suomessa. Toisaalta syytetään maahanmuuttajien vievän työpaikat ja toisaalta verovarat käyttämällä sosiaaliturvaa.

Todellisuudessa ongelmat työelämässä tai taloudessa eivät johdu maahanmuuttajista, vaan EU:n vapaata liikkuvuutta väärinkäyttävistä yrityksistä. Nämä yleensä suomalaisten huijareiden omistamat postilaatikkoyritykset tuovat halpatyövoimaa, jolle ei makseta kunnon palkkoja, ja jonka työolot ovat surkeita. Hyötyä saadaan myös veroja kiertämällä, joka maksaa valtiolle useita miljardeja joka vuosi.

On lähdettävä siitä, että kaikilla ihmisillä taustaan katsomatta on samat oikeudet ja velvollisuudet. Rasismin ja vihan lietsominen ei ole ratkaisu mihinkään. Ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö on suomalaisten poliitikkojen ja yrityselämän vika, ja meidän kaikkien ne ongelmat on myös korjattava. Vasemmistoliiton vuosia vaatima käännetty arvonlisävero, jonka hallitus päätti vihdoin toteuttaa, on todella hyvä alku tässä työssä, mutta paljon enemmän pitää tehdä.

Ammattiyhdistysliikkeen joukkokanneoikeudella, tilaajavastuulain vahventamisella sekä valvonnan ja sanktioiden koventamisella voidaan keinottelu saada kuriin. On kysyttävä, miksei sinivihreä hallitus toimi näin? Miksi rehelliset pienyrittäjät tai työväenpuolueeksi itseään kutsunutta kokoomusta äänestäneet duunarit eivät nouse kapinaan? Miksi niin moni lähtee syyttämään tilanteessa olosuhteiden uhrina olevaa ulkomaista työvoimaa, eikä voittoja kahmivia huijareita?

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden syyllistäminen on myös nostanut kuvottavaa päätään viime aikoina. Suurin osa maailman pakolaisista jää lähialueilleen, mutta myös meille rikkaisiin maihin tulee pakolaisia nälän, sodan ja vainojen keskeltä. Meille Suomeen näitä hädänalaisia tulee hyvin vähän, pakolaisia noin 700 vuosittain ja turvapaikanhakijoitakin murto-osa vaikkapa Ruotsiin menevistä. Maahanmuuttajien osuus sosiaalimenoista on häviävän pieni.


Hyvät toverit

Vaikka Suomessa ja maailmassa on paljon korjattavaa, voidaan ylpeästi katsoa taaksepäin ja todeta, että vasemmistolainen työväenliike on saanut paljon hyvää aikaan. Etenkin vappuna meidän pitää juhlia ja olla ylpeitä saavutuksistamme. Huomenna, tai viimeistään ylihuomenna alkaa sitten taas työ paremman maailman eteen. Se voidaan rakentaa ainoastaan määrätietoisella politiikalla, markkinoiden armoille emme voi maailmaa jättää.

Hyvää vappua!

3 kommenttia .

Maailmantalous odottaa korjaajaa

Perjantai 26.3.2010 klo 18:52 - Jussi Saramo

Uusimmassa Ydin-lehdessä julkaistu kolumnini

ydin.gifMiljoonat ihmiset ovat kärsineet tälläkin vuosituhannella poliittisista, taloudellisista, ekologisista ja sotilaallisista kriiseistä. Vaikka kriisit ovat erilaisia, on niillä yleensä suora kytkös epätasapainossa olevaan maailmantalouteen sekä kilpailuun luonnonvaroista.

Markkinaspekulaatio on aiheuttanut vakavia ruokakriisejä. Maailmassa olisi ruokaa enemmän kuin tarpeeksi kaikille, jos sitä vain haluttaisiin jakaa tasaisemmin. Näennäisen vapailla maailmanmarkkinoilla ruokakaan ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti.

Suuret pelurit kuten EU ja Yhdysvallat tukevat omaa tuotantoaan ja ylijäämien dumppaamista kehitysmaihin, jolloin näiden oma tuotanto ei pääse kehittymään. Kehitysmaat on alistettu raaka-ainevarastoiksi tai verovapaiksi hikipajoiksi. Myös nopeasti kehittyvät maat kuten Brasilia ja Kiina operoivat yhä aggressiivisemmin maailmanmarkkinoilla.

Suurten valtiollisten pelureiden lisäksi tuotantoa hallitsevat erilaiset ylikansalliset yritysjätit kuten Monsanto tai Chiquita, joille ainoa merkitsevä arvo on tehdä mahdollisimman suurta taloudellista voittoa. Näillä yrityksillä on usein moninkertaisesti enemmän taloudellisia ja työntekijäresursseja kuin valtioilla joissa ne toimivat.

Kaiken lisäksi yritykset ovat tilanteessa, jossa ne pystyvät kilpailuttamaan valtioita, kuka myy ympäristönsä ja työntekijänsä halvimmalla saadakseen investointeja. Maailmanlaajuinen talouspeli on yhä enemmän kilpailua kohti pohjaa pääoman ehdoilla.

Finanssikriisi levisi nopeasti kaikkialle, jopa Suomeen, jolla ei pitänyt olla mitään hätää valtionvarainministeri Kataisen mukaan. Kriisi toi päivänvaloon sen, ettei kukaan maailmassa säätele tai edes valvo rahan liikettä ja omistuksia. Veroparatiisitalouden kiemuroihin oli vähintään epäsuorasti vedetty mukaan koko maailman talousjärjestelmä. Arvostetutkin pankit olivat sijoittaneet rahojaan (joita heillä ei oikeasti edes ollut) hämäriin arvopapereihin, joiden todellinen arvo ei ollut kenenkään mitattavissa.

Suomen kansantuote romahti vuonna 2009 enemmän kuin koskaan kansalaissodan jälkeen. Kun Suomi yrittää jälleen nousta lamasta vientiä lisäämällä, yrittävät sitä samaan aikaan kaikki muutkin.

Euroopan unionia kutsutaan rauhan projektiksi. Etenkin kaupan rajoja poistamalla oli tarkoitus luoda Euroopan maiden välille riippuvuussuhde, jottei valtioiden kannattaisi enää alkaa sotia. Sotaa ei ole jäsenmaiden kesken ollut, joten projektia voi ehkä pitää onnistuneena. Jossain vaiheessa se oli jopa sosiaalinen ja keskinäisen solidaarisuudenkin projekti. Toisaalta EU ajoi suhteessa muuhun maailmaan, etenkin kehitysmaihin, hyvin itsekästä politiikkaa.

Euroopan sisäinenkin solidaarisuus on nyt hylätty. Lähes kaikki maat, Suomi pois lukien, ovat suojanneet omia työpaikkojaan erilaisilla tukijärjestelmillä. Samaan aikaan on kuitenkin vaadittu kehitysmailta talouden vapauttamisen jatkamista. Jos oikeasti haluttaisiin kehitysmaiden nostavan hyvinvointiaan, annettaisiin niille mahdollisuus, ja jopa tuettaisiin niiden pyrkimyksiä oman taloutensa suojaamiseksi.

Kun kaikki maat, jotka siihen pystyvät, tukevat samanaikaisesti vientiteollisuuttaan, tulee markkinoille ylitarjontaa. Kiinan kaltainen totalitaristinen maa, jotka vielä pystyy pitämään valuuttaansa keinotekoisesti alhaalla, menestyy pelissä paremmin kuin vaikkapa Suomi. Silti Kiinankin asema on uhattu. Tilanne jossa Kiina antaa lainaa Yhdysvalloille tai Britannialle jotta nämä pystyvät ostamaan halpoja kiinalaistuotteita ei voi kestää ikuisesti. Lainalle perustuva kasvu tulee väkisinkin tiensä päähän jossain vaiheessa.

Viime vuosien talouskasvu perustui pitkälti kestämättömään velkaantumiseen. Tilanne korjattiin elvyttämällä ja siirtämällä yksityistä velkaa julkiselle puolelle. G20-maiden lupaukset talouden sääntelyn lisäämisestä näyttävät jäävän toteuttamatta. Näyttää siltä, että syntymässä on uusi velkaan perustuva talouskupla, jonka puhjetessa valtioilla ei enää olekaan pelimerkkejä kuten nyt.

Maailmantalous ja sen mukana poliittinen vaikutusvalta menee ennemmin tai myöhemmin uusjakoon. Mikäli maailman johtajat eivät sitä ennen ota tilannetta demokraattiseen hallintaan, ovat seuraukset arvaamattomat. 30-luvun laman jälkiseurauksista on toivottavasti otettu opiksi, ja epätasapaino korjataan rauhanomaisesti.

1 kommentti .

Ahtaajat ajettiin ahtaalle tarkoituksella

Sunnuntai 14.3.2010 klo 16:17 - Jussi Saramo

Satamissa työskentelevistä ahtaajista on yritetty tehdä lähes rikollisia ja Suomen talouden raunioittajia. Paperitehtaiden sulkeminen ja muut seuraukset on laitettu lakossa olevien työntekijöiden niskoille.

Todellisuudessa paperiteollisuuden omistajat ovat tehneet jättivoitot sellun hinnan noustessa. UPM:n osakkeen hinta on noussut reilusti. UPM on tärkeimmän satamaoperaattorin Stevecon suurin omistaja. Vaikka valheella on näinkin lyhyet jäljet, ei asiaa ole jostain syystä vielä noteerattu.

Ahtaajat taistelevat paremman irtisanomissuojan puolesta hyvästä syystä. Meillä Suomessa on Euroopan huonoin joukkoirtisanomissuoja, yritysten kannattaa potkia ihmiset pihalle mieluummin Suomesta kuin vaikkapa Saksasta. Kun meillä kustannukset maksaa valtio, joutuvat yritykset suuressa osissa Eurooppaa maksamaan jopa useiden vuosien palkan. Yrityksen kannattaa siis ylikapasiteetin uhatessa irtisanoa ensisijaisesti Suomesta.

Jos joku siis on epäisänmaallinen, se on kapitalisti, joka mieluusti sulkee paperitehtaat ja suomalaiset satamat jos voi siten tehdä enemmän voittoa. Uuden Suomen tietojen mukaan päättäjien sisäpiiriin kuuluvalla Björn Wahlroosilla on 200 000 UPM:n osaketta, joten hän kuuluu suurimpiin voittajiin.

Mikä siinä on, että ihmiset lähtevät niin helposti kadehtimaan toisia duunareita, satama- kuljetus- tai paperityöläisiä, eivätkä takapiruina jättiomaisuuksia haalivia superrikkaita?

12 kommenttia .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »