Voisiko SDP löytää taas sosialidemokratian?

Sunnuntai 10.2.2008 klo 21:39 - Jussi Saramo

sdp.pngEero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän aio jatkaa sosialidemokraattien puheenjohtajana. Puoluesihteerikin menee vaihtoon, ja puolueessa näyttäisi olevan ihan oikeaa halua lisätä jäsendemokratiaa ja aatteellisuutta.

Heinäluoman päätös on hieno. Vaikka puolueen surkea tila ei hänen vikaansa olekaan, on hänelle luotu imago rasitteeksi puolueelle. Demarit joutuvat vielä kauan maksamaan Lipposen oikeistolaisen politiikan laskua, mutta todellinen muutos vaatii myös imagollisen muutoksen. Ehkäpä Heinäluoma olisi toteuttanut pääministerinä lupaamansa hyvinvointivaltion korjaussarjan, mutta koska enemmistö demareiden potentiaalisista kannattajista ei vaaleissa siihen uskonut, jäi se joka tapauksessa tekemättä.

Demarit ovat toimintatapojen lisäksi keskustelleet myös ympäristöasioista. On upeaa, jos he alkavat nyt toteuttamaan vihreämpää politiikkaa myös käytännössä, eikä vain puheissa kuten tähän asti. Silti, melkoisen nolo oli heidän ulostulonsa siitä, ettei vihreitä tarvita enää, kun demarit ovat nyt alkaneet ympäristöpuolueeksi. Kaikki politiikkaa seuraavat tietävät kuinka pitkä matka demareilla vielä on kuljettavana ympäristövihamielisestä konservatiivipuolueesta moderniksi punavihreäksi liikkeeksi.

10 kommenttia . Avainsanat: sdp, ympäristöpolitiikka

Sipoon ryöstö vain pahentaa tilannetta

Keskiviikko 16.1.2008 klo 19:32 - Jussi Saramo

Usein kuulee väitteen, että Helsinki kärsii tonttimaan puutteesta, ja että koko maan etu on, että Helsinki saa palan Sipoon rannikkoa kaavoitusta varten. Väitetään jopa, että näin saadaan asuntojen hintoja pääkaupunkiseudulla alaspäin.

Tämä on täyttä puppua. Todellinen ongelma on olemassa olevan pääkaupunkiseudun tehoton rakentaminen. Helsingin, Espoon ja Vantaan metropolialue on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen tehottomasti rakennettu. Se tarkoittaa julkisen liikenteen järjestämistä suurelta osin busseilla ja huonosti toimivaa raideliikennettä. Se taas tarkoittaa ympäristön ja ilmastonmuutoksen kannalta suurta määrää pahoja päästöjä.

Muutin äskettäin Vantaalle Helsingin rajalle Mellunmäen metron viereen. Metro on mahtava keksintö. Kuitenkin, kun tänään aamulla piti päästä Pasilaan, huomasin että matka kestää lähes tunnin. Autolla matka kestää kymmenisen minuuttia. Helsingin infrastruktuuri ei kannusta julkisten käyttöön.

Alla olevasta kartassa näkyy keltaisella Helsingin Sipoolta saama alue. Alue on todella kaukana Helsingin keskustasta. Kartalta näkee, että Espoossa ja Vantaalla on paljon lähempänä isoja rakentamattomia alueita. Osa niistä on puistoja, jotka pitää ehdottomasti säilyttää. Tehokkuutta saataisiinkin kaavoittamalla riittävän korkeita taloja, ei voi vaatia että pääkaupungissa saisi asua omakotitalossa järven rannalla.

sipoohki.jpg

Helsinki saa samassa yhteydessä Vantaalta mustalla näkyvän alueen. Valkoiset pallot kuvaavat keskustaa ja uutta kotiani Vantaalla. Tulevaisuudessa siis Helsinki jatkuu kauempana idässä Vantaan takana. Kuvassa näkyvän moottoritien pohjoispuoli on osa tärkeää Sipoonkorpea, jota ei voi kaavoittaa luontoarvojensa takia. Helsinki saakin siis itse asiassa hyvin pienen kaistaleen asuntorakentamista varten. Kaistale on kuitenkin Sipoon rikkain osa, ja siihen meren rannalle on Helsinginkin mukava kaavoittaa kalliita asuntoja.

Mikäli oikeasti haluttaisiin järkevöittää pääkaupunkiseudun rakennetta unohdettaisiin näpertely Sipoonkorven eteläpuolen kaistaleen kanssa, ja laitettaisiin pääkaupunkiseudun kunnat yhteen. Tähän ei taida kuitenkaan pokka riittää.

12 kommenttia . Avainsanat: Vantaa, Sipoo, Helsinki, ympäristöpolitiikka

Joulu tulee

Keskiviikko 19.12.2007 klo 11:55 - Jussi Saramo

Onneksi kohta on joulu, ja loma! Pääsee hengähtämään ja käymään kaikki mukavat joulutraditiot läpi. Menen Porvooseen perheen luo aatoksi. Tapaninpäivänä lähden kymmenettä kertaa Upsalaan valmentamaan salibandyjunioreita maailman suurimpaan salibandyturnaukseen. Tervetullutta vaihtelua politiikalle.

Jouluisin ympäri Suomea ja maailmaa opiskelemaan lähteneet porvoolaiset tulevat kotiin vanhempiensa luo. Perheiden tapaamisen jälkeen on sitten tavattu Bar Maryssä "orpojen ja uskomattomien joulussa". Tämä traditio jää nyt valitettavasti pois, kun Mary suljettiin. Facebook-yhteisössä mietitäänkin jo kuumeisesti, mihin mennä.

Joulukuu on järjestön puheenjohtajalle hullua aikaa. Olen juossut glögitapahtumasta ja pikkujouluista toiseen, yrittäen välillä ehtiä kokouksiin ja hoitamaan kiireelliset toimistoasiat ennen lomaa. Nyt tuntuu siltä, että suoriuduin hommasta hyvin ja on kivaa lähteä pian lomalle.

Loppuun vähän politiikkaa. Eduskunnassa äänestettiin uudesta päästökauppalaista. Eduskunnan varmaankin vihrein kansanedustaja, Vasemmistoliiton Pentti Tiusanen, äänesti esitystä vastaan, se kun ei ollut ekologinen tai erityisesti päästöjä vähentävä, vaan väljä ja löysä niin, että se johtaa päästöyksiköiden ylitarjontaan. Osa Vasemmistoliiton kansanedustajista taas kannatti lakia, koska ajattelivat että huonokin esitys on parempi kuin ei mitään.

Vasemmistoliitolla on muutama, onneksi seuraavissa vaaleissa eläkkeelle siirtyvä menneisyyteen katsova edustaja, jotka vastustivat päästökauppaa ihan siitä syystä, ettei heitä ympäristöasiat kiinnosta, mikäli ne uhkaavat työllisyyttä. Nyt kun enemmistö ryhmästä äänesti päästökauppaa vastaan, näyttää siltä, että ryhmän enemmistö kuuluisi tähän porukkaan. Todella huonosti hoidettua julkisuuspeliä, jos minulta kysytään. Puolueen eduskuntaryhmän pitäisi nyt katsoa peiliin ja miettiä, tuliko toimittua ihan fiksusti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Porvoo, ympäristöpolitiikka

Suomalainen tyytyy vähään

Perjantai 14.12.2007 klo 17:14 - Jussi Saramo

Suomessa on jo vuosia seurattu, kuinka suuria voittoja tuottavat yritykset irtisanovat työntekijöitään lyhytnäköisten voittojen toivossa. Jopa valtionyhtiöt ovat mukana tässä kvartaalikapitalismin mukanaan tuomassa järjettömyydessä, vaikka niiden luulisi toimivan pidemmän tähtäimen strategian mukaan.

Kemijärvellä suljetaan tehdas, joka tekee suuria voittoja. Se on myös pitänyt omalta merkittävältä osaltaan Lappia elinvoimaisena ja tuonut epäsuorasti leivän pöytään myös monille pienyrittäjille ja palveluiden tuottajille. Jatkossa tulee vain kuluja valtiolle, kun pitää alkaa maksamaan työttömyystukia ja veronmaksu loppuu.

Vastaavat ministerit Häkämies ja Cronberg levittelevät käsiään. Tällaista tämä kapitalismi nykyään on. Edes Kekkosen perinnöllä ratsastavat syrjäseutujen kepulaiset eivät tee eduskunnassa asialle mitään, vaikka puolue on päähallituspuolue. Lapissa kyllä käydään sitten porukalla jeesustelemassa.

Kemijärvellä ihmiset ovat heränneet taistelemaan oikeuksistaan. Silti jotenkin tuntuu, että Suomessa tämä valtion omistajapolitiikka on juuri sen takia näin huonoa, että tiedetään ettei meillä nouse kunnollisia vastarintaliikkeitä. Jos tällaisia sikailuja tehtäisiin Ranskassa, kansa olisi hyvinkin nopeasti mellakoimassa kaduilla.

Suomalaiset ovat hyvin nöyriä. Mitä tahansa suuret johtajat päättävätkin tehdä, se otetaan kiltisti vastaan, ja ajatellaan että se on ollut varmasti hyvin harkittu päätös. On tietysti usein upeaakin, että ollaan vähään tyytyväisiä, mutta yleensä se on suoranainen este asioiden muuttamiseksi parempaan. Hyvä esimerkki on Helsingin julkinen liikenne.

bartekmetro.jpgKuvassa Puolan nuorten sosialistien Bartek ostaa Prahassa metrolippua. Hinta on reilusti alle puolet suomalaisesta, linjoja on enemmän, ja kaikki toimii muutenkin paremmin. Prahassakaan ei metrolla pääse kaikkialle, mutta liityntä bussilinjoille toimii loistavasti. Busseja on paljon, ja vuoroväli pieni.

Samanlaisia kokemuksia minulla on lähes kaikkialta Euroopasta. Helsingin julkinen liikenne on Suomen mittakaavassa tietysti hyvä, mutta se häviää lähes kaikkien eurooppalaisten pääkaupunkien julkiselle liikenteelle. Silti HKL mainostaa ylpeänä, että Helsingissä on Euroopan paras joukkoliikenne. Kun lukee julistetta tarkemmin huomaa, että paremmuus on ratkaistu kyselytutkimuksella. Todellisuudessa helsinkiläiset vain ovat vähään tyytyväisiä.

Ainoa keino parantaa pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa julkista liikennettä, on hylätä nykyinen uusliberaali ajattelu ja satsata sinne lisää rahaa. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla se toimii todella tehokkaasti. Ongelmana ovat pienet resurssit. Ainoa keino toteuttaa kaikkia hyödyttävää omistajapolitiikkaa on sama, nykyisen uusliberaalin ajattelun hylkääminen. Kokonaisuuden pitää ratkaista, dogmaattinen uusliberaalin talouspolitiikan noudattaminen on enemmänkin uskontoa kuin tiedettä.

2 kommenttia . Avainsanat: liikenne, työ, ympäristöpolitiikka, talouspolitiikka

Synkät pilvet Ylen päällä

Maanantai 3.12.2007 klo 12:32 - Jussi Saramo

Kun istuin tänään Yleisradion Pasilan näyttävässä kahvilassa, mietin jälleen kerran mitä järkeä on rakentaa sellaisia monumentteja. Valtava lasiseinä on vieläpä todella epäekologinen, kun sen kautta karkaa valtavasti lämpöä harakoille. Kahvilassa onkin aina todella kylmä, luulisi että ihmiset nauttisivat enemmän vaatimattomasta lämpimästä paikasta.

ylepasila.jpgYleisradiota koskeva päätöksenteko on ollut järjetöntä. Sen nyt vielä ymmärtää että pääkonttorista on haluttu näyttävä, mutta aivan älytöntä oli, että Ylen piti alunperin rahoittaa myös Helsingin musiikkitaloa. Onneksi siitä on sentään vetäydytty. Rahoitusongelma säilyy silti, surkea digiprojekti vie jatkuvasti tv-luvan maksajia, ja mitä korkeammalle tätä tasaveron kaltaista köyhän kyykyttämismaksua nostetaan, sen harvempi sitä enää maksaa. Nykylinjalla ei ole tulevaisuutta, se pitäisi kaikkien viimein nähdä. Ainoa keino palauttaa laadukas Yle siirtymättä poliisivaltiojärjestelmiin on siirtää se verorahoitukseen.

Jos on ongelmia rahoituksessa, on niitä myös sisällössä. Voisi kuvitella, että Yleisradion tehtävä olisi tarjota esimerkiksi laadukasta poliittista ohjelmaa. Se loistaa kuitenkin poissaolollaan. Olen saanut kunnian edustaa Vasemmistoliittoa radion pikkuparlamentissa, mutta nyt sekin loppuu. Vaikka yhtenä panelistina itse sanon, se on ollut niitä harvoja poliittisia ohjelmia, jossa oikeasti sanotaan mitä mieltä ollaan. Ketä kiinnostaa puoluejohtajien mitäänsanomattomat "väittelyt" jossa kaikki varovat sanomasta mitään, koska kritiikki osuisi yleensä omaankin nilkkaan?

Ruotsissa poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat saavat sanansa jatkuvasti kuuluviin, ja tämä avoimuus on yksi seikka joka tekee Ruotsin demokratiasta paljon meikäläistä toimivampaa. Siellä oikeasti puhutaan sisällöistä. Meillä jopa ainut vaaleja edeltävä nuorisopaneeli oli jätetty pois viime eduskuntavaaleissa.

***

Jotain hyvääkin. Australiassa työväenpuolue voitti vaalit. Ensimmäiseksi teokseen se päätti allekirjoittaa Kioton sopimuksen. Väkimäärään suhteutettuna maa on maailman pahin kasvihuonekaasujen aiheuttaja, joten asia on todella tärkeä. Nyt odotellaan vielä, että Yhdysvaltalainen kokoomuksen sisarpuolue republikaanit häviävät seuraavat presidentinvaalit, jolloin myös määrällisesti pahin saastuttaja voisi muuttaa linjaansa. Ehkä meillä on vielä toivoa siitä, että pahimmat skenaariot voitaisiin välttää.

Venäjällä kokoomuksen kaverit valitettavasti voittivat. Tsetseniassa Putinin puolueen kannatus oli yli 99%! Näin korkeaan kannatukseen tarvitaan kyllä oikein harvinaisen hyvin toimiva demokratia...

2 kommenttia . Avainsanat: media, ympäristöpolitiikka

Matkailua

Torstai 22.11.2007 klo 11:40 - Jussi Saramo

Alkuviikon olin Brysselissä, ja kohta pitäisi lähteä Prahaan Euroopan Vasemmistopuolueen toiseen kongressiin. Odotan Prahan reissulta todella paljon, siellä käsitellään asioita jotka ovat vaivanneet mieltä kauan. Saattaa olla, että Euroopan vasemmistonuorten yhteistyökuviot menevät ihan uusiksi.

Kiireessä unohdin lompakon kotiin, joten täytyy lähteä kohta hakemaan sitä. Muutenkin on ollut taas semmoinen hoppu, että pitää vaan toivoa että on muistanut tehdä kaikki työt ajallaan, ja että hommat täällä Suomen päässä ovat hoidossa. Koska en ehdi tänään kirjoittamaan tämän enempää, sopii tähän laittaa kolumnini uusimmasta Libero-lehdestä.

***

Maailma hukkuu paskaan

libero.jpgAloitetaan hyvistä uutisista. Sivari lyhennetään kahteentoista kuukauteen. Edellisen hallituksen työryhmä esitti sitä jo ennen vaaleja, ja porvarihallitus onneksi toteuttaa esityksen. Se on myös kuopannut typerän ajatuksen sivarien kertausharjoituksista. Hallitus siis kykenee tekemään jotain hyvääkin. Tosin kaksitoista kuukauttakin on aivan liian pitkä aika, lähtökohtana pitäisi olla kahdeksan kuukauden palvelus, jolloin se ei enää olisi rangaistuksen omainen suhteessa asepalvelukseen. Suoritin itsekin asepalveluksen osaksi sivarin pitkän keston takia.

Sitten itse aiheeseen hataran aasinsillan kautta. Armeijassa meidän linnakkeen vääpelillä oli tapana huutaa ennen siivousta ”linnake hukkuu paskaan”. Tämä tuli elävästi mieleeni täällä New Yorkissa jossa kirjoitan tätä kolumnia. Täällä tuntuu siltä että koko maailma hukkuu siihen. Lähes kaikki on kertakäyttöistä, ja kaikki pakataan moneen kertaan erilaisiin paperi- ja muovikääreisiin. Valtavat roskasäkit heitetään kadulle odottamaan roska-autoja, jolloin roskan olemassaolosta tulee hyvin tietoiseksi.

New Yorkin lähialueille ei enää mahdu jätettä. Niinpä sitä kuskataan yli viidensadan kilometrin päähän yksityisille kaatopaikoille, jotka nekin täyttyvät pikkuhiljaa. Ajatelkaa että Helsingin roskat kuljetettaisiin Oulun lääniin. Tämä on tietysti paitsi kallista, myös hyvin epäekologista. Kuorma-autoralli jatkuu tauotta, ja kun roskat saadaan pois silmistä, ne ovat myös poissa mielestä. Yhä suurempi osa jätteestä halutaan polttaa, jotta siitä päästäisiin siististi eroon. Jätteenpolttolaitokset kuitenkin kiihdyttävät merkittävästi kasvihuoneilmiötä ja sitä kiihdyttää myös rekka-autoralli, ja jätteeksi päätyvien tavaroiden valmistaminen alkuperäisistä raaka-aineista.

Parasta ympäristöpolitiikkaa olisikin jättää mahdollisimman suuri osa tulevasta jätteestä tekemättä alun perin. Ei kukaan tarvitse nykyisen kaltaisia tuotepakkauksia, joissa tuhlataan raaka-aineita. Kukaan ei tarvitse kertakäyttöpulloissa ostettua juomavettä, joka vielä kaiken lisäksi tuodaan meille Ranskasta asti.

Toiseksi tärkeintä olisi luoda toimivat kierrätysjärjestelmät syntyvälle jätteelle, jolloin mahdollisimman iso osa voitaisiin käyttää uudelleen. Vasta sitten kun jätteen vähentäminen on tehty kunnolla, pitäisi siirtyä polttamaan jätettä energiaksi. Kaikkea ei edes voi polttaa, joten kaatopaikkojakin tarvitaan.

Vaikka täällä Yhdysvalloissa luonnonvarojen tuhlaus on ihan omaa luokkaansa koko maailmassa, ei meillä Euroopassa voida olla katsomatta peiliin. Mekin kulutamme maailman voimavaroja suhteessa moninkertaisesti enemmän kuin on maapallon kestokyky.

Suomessa kaikki vähänkään uskottavat tahot myöntävät nykyään ilmastonmuutoksen torjunnan tärkeyden. Silti meillä mennään väärään suuntaan, ympäristöystävällinen raideliikenne on ajettu kriisiin, ja energian tuotantomuodoista hallitus päätti tukea ensisijaisesti kaikkein pahiten saastuttavaa turvetta. Jopa maailman mittakaavassa uskomattoman hyvin toimivasta pullonpalautusjärjestelmästä luovutaan yritysten painostuksen takia.

Täällä New Yorkissa meneillään olevassa YK:n yleiskokouksessa keskitytään ilmastonmuutokseen. Nyt pitäisi kuitenkin siirtyä puheista tekoihin. Koko maailma on saatava päästörajoitusten piiriin. Pahiten ilmastonmuutoksen vastaista toimintaa jarruttaa Yhdysvallat, siitä huolimatta, että se on yksi niistä maista jotka kärsivät sen vaikutuksesta kovien luonnonilmiöiden, kuten hurrikaanien muodossa. Lyhytnäköinen rahan tekeminen tulee sillekin todella kalliiksi.

Vaikka on tärkeää, että yksittäiset ihmiset tekevät ympäristöystävällisiä valintoja, olen täällä tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että todelliseen muutokseen tarvitaan tiukkoja kansainvälisiä poliittisia päätöksiä. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: globalisaatio, ympäristöpolitiikka, Yhdysvallat

Junassa hyviä ja huonoja uutisia

Lauantai 22.9.2007 klo 20:17 - Jussi Saramo

Istun parhaillaan junassa matkalla Mikkelistä Helsinkiin. Äsken tuli kuulutus: "Hyvät matkustajat, meillä on teille hyviä ja huonoja uutisia. Otetaan ensin hyvät uutiset. Juna on lähestulkoon aikataulussa. Sitten huonot. Vaunussa nro. 6 on jarruvika, ja se suljetaan Kouvolassa. Lemmikkien omistajat siirtyvät vaunusta 6 vaunun 1. päätyyn. Siirtyminen tapahtuu ulkokautta".

Porvoolaisena en hirveästi matkusta junalla, kun kokouksetkin pidetään yleensä Helsingissä, jonne matkustan bussilla. Ne kerrat kun olen mennyt junalla, se on sattunut olemaan aikataulussa. Helsingin kokouksiin saapuvat maakuntien ihmiset ovat sen sijaan jatkuvasti myöhässä junien myöhästelyn takia.

On surullista kuinka huonoon kuntoon meidän yhteinen omaisuutemme on päästetty. VR on liikelaitos, jonka tulostavoitteet ovat niin kovia, ettei se kykene pitämään kunnollista tasoa. Rataverkkokin rapistuu, useilla osuuksilla on jouduttu köröttelemään pitkiäkin aikoja, kun kiskot ovat olleet haurastuneita.

Tässä tilanteessa hallituksen "ekologinen verouudistus" kuulostaa pilkanteolta, kun energiaveroilla saatava lisätuotto ohjataan varakkaiden veronkevennyksiin sen sijaan, että sillä parannettaisiin julkista liikennettä tai tuettaisiin ekosähköä. Hallitushan tukee jopa kaikkein saastuttavinta sähköntuotantomuotoa turvetta, muttei vieläkään tuulivoimaa.

Kaikki puhuvat nykyään ilmastonmuutoksesta. Olisiko jo aika tehdäkin jotain? Kuka viitsii matkustaa junalla, jos rautateillä mikään ei toimi?

4 kommenttia . Avainsanat: liikenne, ympäristöpolitiikka

Vihreät savupiippujen halaajat

Lauantai 25.8.2007 klo 1:47 - Jussi Saramo

Politiikassa heitellään monenlaisia leimakirveitä. Vihreillä on ollut tapana kutsua meitä vasemmistoliittolaisia "savupiippujen halaajiksi" koska meillä on pidetty tärkeänä teollisuuden työpaikkojen säilymistä Suomessa.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajalla Anni Sinnemäellä ja kansanedustaja Oras Tynkkysellä on ilmeisesti huono omatunto hallituksen kamalasta oikeistopolitiikasta, joka vain pahentaa ilmastonmuutosta kun turvevoimaa tuetaan ja julkista liikennettä ajetaan alas. Tätä pahaa oloa he purkivat tänään haukkumalla Vasemmistoliittoa, kun meidän eduskuntaryhmän kesäkokouksessa kehtasimme arvostella hallituksen "ekologista verouudistusta". Hallitus aivan oikein nostaa energian verotusta, mutta ainoastaan tavallisilta ihmisiltä, eikä ollenkaan teollisuudelta. Kukas se olikaan se "savupiippujen halaaja"?

Hallituksen verolinjaukset ovat pöyristyttäviä. Yritysvarallisuutta tai maata perivät vapautetaan perintöverosta kokonaan, ja se rahoitetaan energiaveronkorotuksilla, joka ei koske teollisuutta. Lopputuloksena pienituloisten verotus kiristyy, ja Suomen teollisuus joka maksaa jo nyt vähinten sähköstä koko Euroopassa (!) voi jatkaa huoletta tuhlaamistaan koska taloudelliset ohjauskeinot eivät ohjaa energiansäästöön.

Kaiken huipuksi hallitus aikoo nostaa dieselverotusta, ympäristöystävällisemmän dieselin hintaa nostetaan suhteessa bensiiniin. Tämä suosii myös yksityisautoilua, kun bussit käyttävät dieseliä ja yksityisautot yleensä bensiiniä. Onneksi valtionvarainministeri Katainen tasoitteli jo ehdotuksiaan myöhemmin tänään nousseen kohun ansiosta.

Suomen vihreät ovat jo pitkään osoittaneet, ettei heillä ole sosiaalista omaatuntoa. Nyt hallituksessa he ovat luopuneet vihreydestäänkin. Hallituksen "ekologinen verouudistus" on toteutettu tavalla, joka ei oikeasti juuri auta ympäristöä, mutta lisää tuloeroja merkittävästi.

7 kommenttia . Avainsanat: vihreät, liikenne, ympäristöpolitiikka

Vihreiden likainen peli

Keskiviikko 7.3.2007 klo 12:42 - Jussi Saramo

Vasemmistoliitolla ja vihreillä on paljon yhteistä. Eduskunnassa nämä kaksi puoluetta ovat olleet usein yhteisrintamassa kun kyse on ollut ympäristöasioista tai ihmisoikeuksista. Olen kiertänyt tämän vaalikampanjan aikana kymmeniä paneeleja, ja kokenut esimerkiksi Janne Länsipuron, Laura Rantasen tai Aija Salon arvomaailman lähelle omaani.

Pohjois- ja Etelä-Savon vaalipiireissä olemme vaaliliitossa vihreiden kanssa. Ajattelin ensin, että on hienoa, että olemme vaaliliitossa juuri vihreiden kanssa, jolloin yhteiseen pottiin on helpompi kasata ääniä. Läpi menee sitten mahdollisesti meidän edustaja, mutta mikäli listan kärkeen nousee vihreä, ei sekään olisi katastrofi. Pääasia että yhteinen lista saa paljon ääniä, ja joku hyvä ehdokas pääsee läpi.

sinivihrea.gifToisenlainen tilanne on esimerkiksi Lapissa, jossa vihreät ovat vaaliliitossa kokoomuksen kanssa. Se osa vihreistä joka kokee olevansa vasemmistolaisia, ei uskalla äänestää listaa jota äänestämällä saattaa nostaa kokoomuslaisen eduskuntaan. Oikeistovihreillekin tämä taitaa olla ongelma, kun Lapin kokoomus kannattaa vuotosta, eikä kokoomusta voi muutenkaan pitää vihreänä puolueena.

Näyttää siltä, että valtakunnallisesti vihreät häviävät vaalit. Vihreät ovatkin ottaneet käyttöön todella härskit keinot kampanjoinnissa. Etelä-Savossa vihreät ovat piilottaneet toisen ehdokkaansa kokonaan esimerkiksi puolueen nettisivulta. Pohjois-Savossa heillä on useita lume-ehdokkaita, ja yksi on nostettu kärkiehdokkaaksi. Ei tunnu kovin reilulta, että meidän ehdokkaat tekevät hartiavoimin töitä, ja keräävät ääniä yhteiselle listalle, kun vihreät keskittyvät ainoastaan nostamaan yhden ehdokkaistaan meidän äänillä eduskuntaan. Todella epäsolidaarista ja likaista peliä. Hämmentävää tämä on etenkin siksi, että vihreät aina mainostavat olevansa jotenkin muita puhtaampia. Helsingissä jossa he ovat saaneet valtaa, he ovat näyttäneet olevansa aivan samanlaisia kuin muutkin. Nyt he osoittavat olevansa jopa pahempia, ja alueilla joissa valta ei heitä vielä ole päässyt korruptoimaan.

Mitähän ne vihreät ehdokkaat ajattelevat, jotka ovat ehdolla ainoastaan siksi, että näennäisesti täytetään yhdessä sovittu lista? Minä en ainakaan haluaisi olla ehdolla jos oma puolueeni käskisi äänestää jotain muuta.

Vihreiden paniikista kertoo myös heidän lehtensä Vihreän langan edellinen numero, jossa kerrotaan että "Aussit on marsista, vasurit venuksesta". Jutun pointti on, että Australia kielsi hehkulamput, mutta meillä vasemmistonuorilla ei ollut munaa ehdottaa muovikassien kieltämistä, vaan ainoastaan haittaveroa. On surullista, että vihreät ovat näin mustasukkaisia vihreistä teemoista. Ilmeisesti asiat eivät ole tärkeitä, vaan se, kuka niitä esittää. Lisäksi juttu osoittaa minusta melkoista sovinismia, kun "marsista" oleminen, eli miehiset ratkaisumallit, ovat jotenkin parempia kuin "venuksesta" oleminen ja naisten tapa toimia.

26 kommenttia . Avainsanat: vihreät, ympäristöpolitiikka

Muovipussit verolle!

Torstai 22.2.2007 klo 18:27 - Jussi Saramo

Kaupan kassoilta saatavat muovipussit on laitettu monessa maassa verolle, ja useissa maissa jopa kielletty. Suomessa näkee harvoin kaupassa asiakkaita jotka laittavat ostoksensa omiin kangaskasseihin tai reppuihin. Itsekin ostan hävettävän usein kassalta muovipussin.

Teimme Vasemmistonuorten nimissä tänään asiasta kannanoton:

kangaskassi.jpgYmpäristökysymykset ovat nousseet keskeiseen osaan kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa. Suomessakin pitää vihdoin päästä sanoista tekoihin. Suomi
on yksi suurimmista ympäristön kuormittajista maailmassa asukaslukuun suhteutettuna.

Useissa maissa on otettu käyttöön haittaveroja muovikasseille. Irlannissa muovikasseista on peritty viidentoista sentin haittaveroa jo viisi vuotta. Haittaveron ansiosta 90 % irlantilaisista siirtyi käyttämään kangaskassia ostoksilla käydessään. Bangladeshissa muovikassit on kielletty kokonaan. Satojen miljoonien ihmisten siirtyminen pois muovikasseista on vähentänyt ympäristön kuormittumista merkittävästi.

”Suomen tulee hoitaa oma osansa globaalista vastuusta, ja ottaa käyttöön kolmenkymmenen sentin vero kaupan kassalta saatavaa muovikassia kohden. Näin ne ihmiset, jotka muovikassia todella tarvitsevat, saisivat sen jatkossakin kohtuulliseen hintaan. Nykyistä useammat ihmiset kuitenkin luopuisivat kertakäyttöisistä kasseistaan ja siirtyisivät ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon”, toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo, ja jatkaa: ”Paperikassien ympäristökuormitus on jopa pahempi kuin muovikasseilla, joten veron tulisi koskea myös niitä”.

Joku ehti jo kysymään, että milläs roskat sitten kannetaan pois. Kaupoista saa nyt jo hajoavia ohuita pusseja, jotka kyllä kestävät roskien painon, vaikka eivät kauppakasseiksi sovellu. Ne ovat itse asiassa paljon halvempiakin kuin nykyiset kauppakassit.

18 kommenttia . Avainsanat: ympäristöpolitiikka

Maataloustuista

Lauantai 6.1.2007 klo 14:09 - Jussi Saramo

Maataloustuet ovat todella merkittävä verorahojen käyttökohde. Ei todellakaan ole sama, millä tavalla niitä jaetaan, ja jaetaanko. Erityisesti vientituet ovat pahoja, koska niiden takia kehitysmaiden tuotanto ei nouse jaloilleen.

Eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja ja eduskunnan ekologinen omatunto, Pentti Tiusanen, kirjoittaa maataloustuista blogissaan:

"Eu:n maatalous on kuin tivolin peilisali, mikään ei näytä normaalilta. Suurin tukiaisten saaja on kuningatar Elisabeth II. Suomessa suurinta tukea nauttivat suurtilalliset ja satojen nautojen navettojen omistajat. Aikaisemmin kartanon herrojen hyvinvoinnin takasivat torpparit, nyt Euroopan unionin maataloustuki.

On siirrytty tilanteeseen, jossa maataloustuki ei riipu siitä tuottaako tuen saaja jotain vaiko ei. Riittää, että hän omistaa maata. Maan omistamista tuetaan verorahoilla, jotka tunnetusti syntyvät vain työstä - siis työtä tekemällä.

Maatalouden ympäristötuki on perusmaataloustukea. Se ei kohdistu vaikuttavasti ekä tavoita ympäristöä. Se vaikuttaa maatalousyrittäjien tuloihin mutta ei maatalouden ympäristöhaittojen vähentämiseen. Ympäristötuki ripotellaan tasaisesti pitkin maata, sitä ei kohdisteta eniten toimenpiteitä vaativille eroosioalueille. Ilmastonmuutoksen eteneminen lisää eroosiota, ravinteiden joutumista Itämereen, Suomenlahden ja Saaristomeren rehevöitymistä."

Nyt kepulaiset leimaavat minutkin maaseudun vastustajaksi kun uskallan arvostella maataloustukia. Oikeastihan näillä nykyisellään vain tuetaan rikkaita kepun tukijoita, ei suinkaan maaseutua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, ympäristöpolitiikka, keskusta

Ydinvoima ja Itä-Uusimaa

Maanantai 13.11.2006 - Jussi Saramo

Tänään osallistuin Itä-Uudenmaan maakuntavaltuustoon. Hyväksyimme mm. uuden maakuntaohjelman. Demarit ja kokoomuslaiset halusivat maakuntaohjelmaan vaatimuksen kuudennen ydinvoimalan rakentamisesta Loviisaan.

Itä-Uudellamaalla on kaksijakoinen suhtautuminen ydinvoimaan. Porvoon seudulla tuskaillaan uraanivaltausten kanssa. Lähes kaikki ihmiset ja siten kaikki puolueet vastustavat uraaninlouhintaa alueella. Loviisan seudulla taas on melko suuri kannatus ydinvoimalle, koska Loviisan ydinvoimalaitos tarjoaa monille alueen ihmisille työtä. Loviisan poliitikot toki tukevat läntisiä kuntanaapureitaan uraanin louhintataistelussa. Kunnolliseen NIMBY-tyyliin uraani vaan aiotaan tuottaa "jossain muualla". Tämä "jossain muualla" on usein kehitysmaa, joka ei pysty vastustamaan suuria kaivosyhtiöitä.

Minusta lisäydinvoimaa ei pidä rakentaa. Mikäli kuudes ydinvoimala kuitenkin joskus rakennetaan, ja alueen ihmiset haluavat sen Loviisaan, on se minusta ihan ok siinä kuin Olkiluotokin. En kuitenkaan ymmärtänyt alkuunkaan logiikkaa, jonka mukaan Itä-Uudenmaan liiton pitäisi vaatia uuden ydinvoimalan rakentamista. Se päätös kuuluu valtioneuvostolle. Luulen että Itä-Uudenmaan ihmiset ajattelevat samoin, olisi ollut väärin vaatia maakuntana lisäydinvoiman rakentamista Suomeen. Onneksi enemmistö oli samoilla linjoilla kanssani.

Toiminta- ja taloussuunnitelmaan kirjattiin toimenpiteet mikäli kuudes ydinvoimala rakennetaan. Tämä oli vielä hyväksyttävissä. Kuitenkin sekin asiakirja antaa tavallaan piiloviestin siitä, että me itäuusmaalaiset haluamme lisää ydinvoimaa. Siksi teimme vastaesityksen vihreiden kanssa asiasta. Tämä äänestys kuitenkin hävittiin.

1 kommentti . Avainsanat: Loviisa, Porvoo, ympäristöpolitiikka