Kiitos ja anteeksi!

Maanantai 24.1.2011 klo 0:51 - Jussi Saramo


Jotkut pidempiaikaiset blogini lukijat ovat valitelleet, että kirjoitan nykyään lähes pelkästään poliittisista mielipiteistä, enkä juurikaan omasta elämästäni. Nyt yritän pysyä kuulumisissa ja jättää asiakysymykset seuraavaan kirjoitukseen.

Viikonloppu alkoi lauantaiaamuna Tikkurilan kävelykadulta Tikkuraitilta. Vaaliteltan takana seisoi vaalivaunu, jonka jätin Tikkuraitille poistuessani kokoukseen.

Hain vaunun iltahämärässä pois ja lähdin ajamaan kotiin Länsimäkeen. Matkalla sain idean jättää vaunun matkan puoliväliin Hakunilan keskustaan, missä se toimisi hyvänä vaalimainoksena.

 

vaunutikkuraitti.jpg
Vaalivaunu Tikkuraitilla

 

Hakunilan ostarin parkkipaikat olivat pienempiä kuin muistin. Vaunua ei voinut jättää siten, ettei se olisi jonkun tiellä tai kiekkopaikalla. Siispä päätin ajaa vaunun kotiin.

Lähtö ei ollutkaan ihan helppoa. Lumet oli aurattu näkyvyyttä peittämään, joten tielle oli ajettava varovasti. Parkkipaikka oli kuitenkin käsittämättömän liukas ja kuoppainen, joten autoilla oli vaikeuksia päästä tielle asti ilman vaunuakin lopun pienestä ylämäestä. Vaunun kanssa jäin auttamattomasti jumiin sutimaan.

Vieressä olevalla kävelysillalla pari nuorta miestä nauroi pilkallisesti junnatessani paikallani. Tilanne oli melko kuumottava - vaunun kyljessä kun on vielä isolla nimeni ja naamani. Lopulta pääsin sen verran taaksepäin, että sain vaunun jätettyä paikkaan, jossa se oli vähän tiellä, mutta helposti kierrettävissä.

Palasin vielä illalla vaunulle. Ystävällinen mieshenkilö auttoi vaunun työntämisessä, mutta ei sitä saanut riittävästi irti. Tänään aamupäivällä kävin ostamassa tiesuolaa. Attacin hallituksessa käytyäni menin taas vaunulle, nyt paremmin varustautuneena. Mukana oli suolan ja hiekan lisäksi työntöapua.

Vaunuun oli kiinnitetty viesti, joku olisi halukas ostamaan sen. Täytynee ottaa yhteyttä, en taida kuitenkaan alkaa karavaanariksi vaalien jälkeen.

Siinä sitä oltiin taas muiden tiellä auton ja vaunun kanssa. Yksi odottelemaan joutunut nainen huikkasi autonsa ikkunasta, että kävi juuri lukemassa blogiani. Se laukaisi mukavasti stressaavaa ilmapiiriä.

Kun kaikki oli valmista, vaunu lähti yllättäen helposti liikkeelle. Hiekka ja suola tekivät tehtävänsä paremmin kuin hyvin, nyt risteykseen voi pysähtyä katsomaan vasemmalle. Pitäisi varmaan lähettää lasku ostarin kiinteistönhuoltofirmaan.

Lukioaikana monta vuotta huoltomiehen hommia tehneenä pisti miettimään, kuinka kiireellä ja pienillä resursseilla alueita nykyään hoidetaankaan. Tämä piha-alue ainakin vaikutti täysin hoitamattomalta.

Kiitos apua antaneille ja anteeksi odottamaan joutuneilta!


Kommentit

6.2.2011 0:50  MS

oletko kirjoittanut perhetaustastasi koskaan blogeissasi?

http://juhansuku.blogspot.com/2010/12/husgafvel-suvun-alkujuuria.html

7.2.2011 22:18  Jussi Saramo

En ole kovin hyvin tietoinen noista taustoista, mutta kiitos mielenkiintoisesta linkistä!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini