Talous demokratisoitava!

Sunnuntai 28.11.2010 klo 22:16 - Jussi Saramo


Vasemmisto on aina vaatinut taloutta demokraattiseen hallintaan. Suomessa ja Ruotsissa vasemmisto sai aikaan edistystä aina 1980-luvulle asti. Tuloerot Suomessa olivat maailman pienimmät ja ihmiset onnellisempia kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

Toisen maailmansodan jälkeen talous ja rahapolitiikka olivat tiukasti valtioiden hallussa muissakin läntisissä demokratioissa, johti niitä sitten vasemmisto tai oikeisto. 1960-luvun Yhdysvallat oli monin tavoin vasemmistolaisempi kuin 2000-luvun Suomi. Yhdysvalloissa demokratia alkoi taantua talouden osalta 70-luvulla Nixonin ja sittemmin Reaganin tultua valtaan. Meillä suunta kääntyi vasta 80-luvun lopulla.

Miksi hyvä kehitys loppui? Miksi tuloerot ja syrjäytyminen ovat kasvaneet Suomessa ennätysvauhtia, eikä valtio enää yritä vaikuttaa edes omien yhtiöidensä toimintaan? Kuka päätti siirtää valtaosan yhteiskunnallisesta vallasta demokraattisesti valituilta päättäjiltä omassa upporikkaiden maailmassaan eläville hallitusammattilaisille ja omistajille?

talvisiikaranta.jpg
Länsimaiden talous on Espoon ulkoilmaakin pahemmin pakkasella

 

Neuvostoliiton romahtaessa liian moni alkoi uskoa, että suunnitelmatalouden toinen ääripää, vallan luovuttaminen markkinoille, on ainoa vaihtoehto. Valtionvarainministeriössä uskottiin mieluummin uusklassisen taloustieteen oppikirjoihin, kuin ikkunasta ulos näkyvään todellisuuteen.

Vasemmistoliiton ensimmäisessä ohjelmassa kaksikymmentä vuotta sitten ennustettiin laman tuloa Suomeen. Syyksi nähtiin pääoman maastaviennin vapauttaminen ja ulkomaisen lainanoton raju kasvu. Lama tulikin ja sen seurauksia maksetaan yhä periytyvänä köyhyytenä. Ratkaisuksi vasta perustettu Vasemmistoliitto vaati mm. asunto- ja opintolainojen siirtämistä yksityisiltä pankeilta valtiolle.

Laman jälkeen tuli kuitenkin talouden nousukausi. Vaikka työttömien joukko pysyi suurena, oli monilla uskoa tulevaisuuteen. Huomaamatta jäi, että länsimaiden talouskasvu ei enää juurikaan perustunut todelliselle reaalitaloudelle, vaan lähinnä velaksi rakennetulle finanssikuplalle.

Globaali finanssikupla ei puhjennut kertalaakista, vaikka niin halutaan uskoa. Suurin osa finanssitalouden mätäpaiseesta on yhä purkautumatta. Valtiot maksavat jälkikäteen pankkiirien ja omistajien jättimäisiä voittoja verovaroista valtavien pankkitukien muodossa, mutta mitä enemmän rahaa pumpataan sisään, sen epätoivoisemmaksi kokonaistilanne paljastuu.

Attac-liike on varoitellut finanssitalouden ongelmista vuosia. Attacilla on ollut myös ratkaisuja tarjottavanaan, kuuluisimpana ehkä Tobinin-verosta kehitetty yleinen rahoitusmarkkinavero, jota on nyt alkanut vasemmiston lisäksi kannattaa moni muukin poliittinen ryhmä.

Finanssikriisi on avannut myös yllättävien tahojen silmiä. Keskustapuolueesta perussuomalaisiin loikannut kansanedustaja Markku Uusipaavalniemi on lisännyt ihmisten tietoisuutta rahan syntymekanismista ja yksityisten liikepankkien osuudesta siinä. Uusipaavalniemen lisäksi rahan syntymekanismia kritisoimaan on syntynyt myös talousdemokraateiksi itseään kutsuva liike.

Uusipaavalniemi ja talousdemokraatit ovat ainakin osittain hyvällä asialla. On tärkeää, että ihmiset alkavat kyseenalaistaa nykyistä pankkien ja suurpääoman pyörittämää yhteiskuntamallia.

Nykyinen eurojärjestelmä, jossa keskuspankkirahan luonti on annettu demokraattisen kontrollin ulkopuolella olevalle Euroopan keskuspankille, on täysin kestämätön.

Ei ole mitään järkeä, että kun nyt pelastetaan Irlannissa toimineita englantilaisia ja saksalaisia pankkeja, tai kun Kreikan kriisissä pelastettiin saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, laitetaan valtiot ja sitä kautta veronmaksajat ottamaan lisävelkaa. Uusipaavalniemen kannattama ajatus ”setelirahoituksesta”, eli velkojen kuittaamisesta rahaa painamalla, on paljon järkevämpi.

Sen sijaan Uusipaavalniemen vaatimus julkisten palveluiden leikkaamisesta on järjetön. Hyvinvointivaltion alasajo vain pahentaa talouden alamäkeä. Toimiva talouspolitiikka vaatii päinvastoin julkisen sektorin roolin kasvattamista tilanteessa, jossa iso osa ihmisistä joutuu työttömiksi. Sen lisäksi, että se on järkevää, se on myös oikein.

Puheet setelirahoituksesta kuitataan usein pelottelemalla inflaatiolla. Tähän on helppo vastata vetoamalla Yhdysvaltoihin, jonka keskuspankin digitaaliset setelikoneet ovat pyörineet jo vuosia täysillä, eikä mainittavaa inflaatiota ole ollut. Yhdysvaltojen tärkein vientituote on ollut viime vuosina dollari.

Euroalue voi aivan hyvin tehdä uutta keskuspankkirahaa. Samalla liikepankkien ja finanssilaitosten varallisuusvaatimuksia ja sääntöjä pitää kiristää ja luoda Vasemmistoliiton esittämä valtion ”kansanpankki”, joka ei voi lähteä tuhoisiin finanssipeleihin mukaan.

Mutta toisin kuin joissakin talousdemokraattien villeimmissä visioissa hahmotellaan, ei omasta keskuspankista miksikään loputtoman vaurauden Sampoksi ole. Edes Yhdysvallat ei voi loputtomasti elää muiden siivellä. Rahaa ei voi syödä.

Maailmantalouden vino rakenne, jossa työt tehdään Aasiassa ja hedelmät kerätään Wall Streetillä, Lontoon Cityssä ja Kauniaisissa on lähellä loppuaan joka tapauksessa. Pelkästään Yhdysvalloilla on kokonaisvelkaa yli 60 000 miljardia dollaria! Se on lähes 200 000 asukasta kohden, joista osa elää jo valmiiksi köyhyydessä.

Globaalin finanssikapitalismin saattohoito pitää tehdä taiten. Kataisen ja Suomen kansainvälisissä neuvotteluissa ajama linja, jossa finanssimarkkinoita ei haluta rajata ja laittaa vastuuseen, osoittaa uskomatonta lyhytnäköisyyttä ja suorastaan uskonnollista uusklassiseen taloustieteeseen takertumista.


Kommentit

29.11.2010 21:29  Dokulamppu.

Tuossa voi hyvinkin olla perää. Kuitenkin ihmiset ajattelevat tälläisiä ajatuksia kuullessaan, että asioiden on tapahduttava heti. Näin ei kuitenkaan edes teoriassa voida tehdä, vaan muutos vie väistämättä aikansa.

Jo nyt kreikkalainat yms. ovat ilmeisesti vain hidastamista ja vyönkiristysten jälkeen ei suinkaan välittömästi lähdetään nousuun vaan puristetaan kuplasta loppujakin ilmoja pois (vaikka muualla väkisinkin syntyy jo uutta kuplaa) ja näin itseasiassa talous sukeltaa. Tämän jälkeen voidaan katsoa uutta suuntaa.

Jotta asia saadaan järkevästi hoidettua, niin pitää muistuttaa, että me emme voi heti muuttaa laivan kurssia ja senkin jälkeen esimerkiksi uusi vero puristaa kuplasta ilman pois siltä osin kuin se on ollut kiinni siitä ettei tätä veroa ole ollut. Tämä taas voi olla hyvin monimutkainen prosessi. Eikä asiaa ollenkaan auta se, että uusia tekijöitä ja muuttujia ajan mittaan sekä häviää ja tulee tilalle.

Vasemmalle todennäköisesti kuitenkin mennään... Ehkä 10 vuoden päästä voidaan päästä aloittelemaan... Tämä on hyvin suurpiirteinen ennuste.

4.12.2010 21:27  Mikael

Uuspaavalniemestä on leivottu täysin turhaan talousgurua; pelkästään Youtubessa on pyörinyt jo vuosia veikeä dokumentti nimeltään Money as Debt (raha velkana tai velkaraha), joka kertoo kansantajuisesti, piirretyssä muodossa massoille, miten järjettömällä tavalla raha syntyy kansantaloudessa. Dokumentti on lähes 10 vuotta vanha.

Vielä vanhempaakin tavaraa löytyy, jos viitsii kaivella; USA:ssa nousi 30-luvun pörssiromahduksen jälkimainingeissa pinnalle liike nimeltään Technocracy movement. Sen perusidea oli siinä, että raha korvataan energiayksiköillä ja ekonomistit syrjäytetään yhteiskunnan johdosta (hehän tätä sirkusta oikeasti pyörittävät) käytännöllisemmin suuntautuneilla tiedemiehillä.

Technocracy movementin yli 30 vuotta vanhat dokumenttivideot, jotka joku on ystävällisesti Youtubeen ladannut, kertovat periaatteessa samat asiat, jotka Money as Debt kertoo. Oikeastaan ne ovat jopa informatiivisempia, koska niissä sivutaan myös hintamekanismin sisältämiä loogisia virheitä ja muita valkoisia aukkoja talousteorioissa. Korkojärjestelmä voidaan esim. jäljittää sumerilaisiin temppeleihin.

Ekonomistit ovat aina tehneet itseänsä tykö vakavasti otettavien tieteiden suhteen, kuten fysiikan, matematiikan ja kemian, joskin huonolla menestyksellä. Talous(tieteiden) Nobelikin on tätä perua. Ikävä kyllä ihmiskunnan historiassa kaikki muu - paitsi niinkin keskeinen aihealue kuin kansantalous - on alisteista suunnittelulle. Sen sijaan taloudessa (globaalin talouden kohdalla kansantaloudesta puhuminen on oxymoron) vallitsevat viidakon lait tunnetuin seurauksin.

Maailma on täynnä tietoa, jos sille vain avaa silmänsä ja korvansa - suomalaiset eivät sitä tee. 2000-luku on eräs ihmiskunnan historian synkimmistä ajanjaksoista. Koskaan sen aikana ei ole ollut yhtä voimakasta hegemoniaa, joka olisi syrjäyttänyt kaikki mahdolliset tavat olemassaolojen tai yhteiskunnallisten vaihtoehtojen suhteen.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini