Voiko Ruotsin tie olla meidän?

Tiistai 14.9.2010 klo 0:45 - Jussi Saramo


Olen saanut useammankin palautteen lähiaikoina, joissa on pyydetty olemaan mollaamatta vihreitä. Kun demarit olivat hallituksessa, vastaavia pyyntöjä tuli demareilta ja demareista. Monet politiikkaa vain vähän seuraavat ihmiset ovat tuskastuneita, kun hyvät puolueet ja ihmiset tappelevat keskenään.

On helppoa ymmärtää ihmisiä, jotka toivovat vasemmistopuolueiden ja vihreiden olevan hyvissä väleissä. Minäkin haluan sitä sydämeni pohjasta. Olen vuosia toitottanut punavihreän allianssin tarvetta Suomen politiikkaan. Vasemmiston ja vihreiden yhteistyöllä voitaisiin tarjota äänestäjille oikeasti kestävä vaihtoehto tulevaisuuteen. Juuri mandaattinsa uusinut Norjan vasemmistohallitus on näyttänyt, että punavihreälle hyvinvointivaltiolle on tilausta.

Punavihreä koalitio on lähivuosina toteutunut kaikissa muissa Pohjoismaissa. Norjassa, Tanskassa ja Islannissa se on ollut luonnollista, koska Vasemmistoliiton sisarpuolueet ovat paitsi vasemmistolaisia, myös ainoita ympäristöpuolueita. Ruotsissa on lisäksi erillinen ympäristöpuolue, mutta se on perinteisesti asemoinut itsensä vasemmistoon muun Euroopan vihreiden tavoin.

Suomessa me potkimme toisiamme nilkoille ja moni kaverisuhdekin on koetuksella. Demokratiaan kuitenkin kuuluu väärän linjan kritisoiminen. Vasemmistolaisena en voi kuvitellakaan jättäväni kritisoimatta politiikkaa jota tehdään kokoomuksen ehdoilla. En, vaikka sitä tekisi hyvä ystävä vihreistä tai demareista.

 

ruotsigallup.jpg
Ruotsin vaaleissa tietää mitä saa. Painotukset annetaan potentiaalisten hallituskoalitioiden sisällä.

 

Suomalainen politiikka on välillä turhauttavaa. Vaaleissa äänestäjille ei ole tarjolla uskottavia vaihtoehtoja, kun lopulta hallituksessa on toinen suurista oikeistopuolueista, eikä politiikan sisältö muutu juurikaan.

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että juuri demarit poistivat varallisuusveron, yhden Forssan ohjelman ideologisimmista vaatimuksista, tai siitä, että vihreät ovat hallituksessa joka on kenties historian ympäristövihamielisin ja tekee uuden ennätyksen ydinvoiman rakentamisessa?

Tällaisessa poliittisessa kulttuurissa
ei ole ihme, että perussuomalaisten kannatus nousee. Jos vakavasti otettavat puolueet eivät tarjoa toisilleen uskottavaa vaihtoehtoa, tuntuu ainoana protestikeinona olevan persujen äänestäminen. Ei haittaa, vaikkei puolue ole tähänkään asti esittänyt eduskunnassa juuri mitään, kunhan voi heittää haisevan protestin.

Vasemmistoliitto on tehnyt vuosittain vaihtoehtobudjetit, laskenut ekonomistien kanssa kaikki esityksensä tasapainoon ja näyttänyt että toisenlainen politiikka on mahdollista. Hyvinvointivaltiota voitaisiin parantaa sen romuttamisen sijaan. Samalla ympäristö voidaan ottaa huomioon, vaikka luodaan uusia työpaikkoja.

Meihin ei vain uskota riittävästi. Äänestäjät ”tietävät”, ettei meidän esitysten taakse tule nykytilanteessa enemmistöä, jolloin ennustukset ja gallupit toteuttavat itseään.

Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa äänestäjille on jo ennen vaaleja selvää minkälaista politiikkaa saa jotain puoluetta äänestämällä. Voi kunpa se olisi joskus vielä totta meilläkin! Silloin voisi täysin rinnoin toivoa menestystä niin demareille kuin vihreillekin, koska tietäisi, että ääni ei mene kokoomukselle.

***


Kotiuduin pari tuntia sitten Vantaan asukaspalveluiden lautakunnan kokouksesta. Tilitettävää olisi paljonkin, mutta jätän toiseen kertaan, kun pitää nukkua. Hyviin uutisiin kuuluu, että lautakunta hyväksyi yksimielisesti reilun 300 000 euron ylityksen esitettyihin raameihin, jotta nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluista voitaisiin leikata aiottua vähemmän. Summa vastaa vuokrien nousua.

Lautakunta myös hyväksyi äänestyksen jälkeen esitykseni, jota vihreiden Mäkelä kannatti, nuorisotoimen määrärahan korottamisesta 70 000 eurolla, jotta valmistuvaan nuorisotilaan voidaan palkata henkilökuntaakin.

Sen sijaan lautakunta ei hyväksynyt Hiekkaharjun nuorisotilan remonttia. Äänestys meni äärimmäisen tiukaksi. Jos demareilta ei olisi puuttunut yhtä jäsentä, tai jompikumpi vihreistä olisi kannattanut remonttia, olisimme voittaneet puheenjohtajan äänellä. Nyt suunnittelurahat valuvat hukkaan ja pahimmassa tapauksessa nuorisotila menetetään kokonaan.

Kuntsin Hanna ehti kirjoittamaan jo hyvin Hiekkaharjun nuorisotilakuviosta.

Voisiko Ruotsin tie olla meidän?

 

Olen saanut useammankin palautteen lähiaikoina, joissa on pyydetty olemaan mollaamatta vihreitä. Kun demarit olivat hallituksessa, vastaavia pyyntöjä tuli demareilta ja demareista. Monet politiikkaa vain vähän seuraavat ihmiset ovat tuskastuneita, kun ”hyvät” puolueet ja ihmiset tappelevat keskenään.

 

On helppoa ymmärtää ihmisiä, jotka toivovat vasemmistopuolueiden ja vihreiden olevan hyvissä väleissä. Minäkin haluan sitä sydämeni pohjasta. Olen vuosia toitottanut punavihreän allianssin tarvetta Suomen politiikkaan. Vasemmiston ja vihreiden yhteistyöllä voitaisiin tarjota äänestäjille oikeasti kestävä vaihtoehto tulevaisuuteen.

 

Punavihreä koalitio on lähivuosina toteutunut kaikissa Pohjoismaissa. Norjassa, Tanskassa ja Islannissa se on ollut luonnollista, koska Vasemmistoliiton sisarpuolueet ovat paitsi vasemmistolaisia, myös ainoita paikallisia ympäristöpuolueita. Ruotsissa on erillinen ympäristöpuolue, mutta se on perinteisesti asemoinut itsensä vasemmistoon muun Euroopan vihreiden tavoin.

 

Suomessa kuitenkin potkitaan toisiamme nilkoille ja moni kaverisuhdekin on koetuksella. Vasemmistolaisena en voi kuvitellakaan jättäväni kritisoimatta politiikkaa jota tehdään kokoomuksen ehdoilla. En, vaikka sitä tekisi hyvä ystävä vihreistä tai demareista.

 

Suomalainen politiikka on todella turhauttavaa. Vaaleissa äänestäjille ei ole tarjolla uskottavia vaihtoehtoja, kun lopulta hallituksessa on toinen suurista oikeistopuolueista, eikä politiikan sisältö muutu juurikaan. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että juuri demarit poistivat varallisuusveron, yhden Forssan ohjelman ideologisimmista vaatimuksista, tai siitä, että vihreät ovat hallituksessa joka on kenties historian ympäristövihamielisin ja tekee uuden ennätyksen ydinvoiman rakentamisessa?

 

Tällaisessa poliittisessa kulttuurissa ei ole ihme, että perussuomalaisten kannatus nousee. Jos vakavasti otettavat puolueet eivät tarjoa toisilleen vaihtoehtoa, tuntuu ainoana protestikeinona olevan pellepuolueen äänestäminen. Ei haittaa, vaikkei puolue ole tähänkään asti esittänyt eduskunnassa mitään vaihtoehtoja, kunhan voi heittää haisevan protestin eduskuntaan.

 

Vasemmistoliitto on tehnyt vuosittain vaihtoehtobudjetit ja laskenut ekonomistien kanssa esitystensä tasapainoisuuden. Taustalla on vahva ideologia, mutta olemme näyttäneet konkreettiset keinot, jolla mennä kohti tasa-arvoisempaa ja onnellisempaa yhteiskuntaa. Meihin ei vain uskota riittävästi. Äänestäjät ”tietävät”, ettei meidän esitysten taakse tule nykytilanteessa enemmistöä, jolloin ennustukset ja gallupit toteuttavat itseään.

 

Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa äänestäjille on jo ennen vaaleja selvää minkälaista politiikkaa saa jotain puoluetta äänestämällä. Voi kunpa se olisi joskus vielä totta meilläkin! Silloin voisi täysin rinnoin toivoa menestystä niin demareille kuin vihreillekin, koska tietäisi, että ääni ei mene kokoomukselle.

 

***

 

Kotiuduin parituntia sitten Vantaan asukaspalveluiden lautakunnan kokouksesta. Tilitettävää olisi paljonkin, mutta jätän toiseen kertaan, kun pitää nukkua. Hyviin uutisiin kuului, että lautakunta hyväksyi yksimielisesti reilun 300 000 euron korotuksen esitettyihin raameihin, jotta nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluista voitaisiin leikata aiottua vähemmän. Summa vastaa sisäisten vuokrien nousua.

 

Lautakunta hyväksyi myös äänestyksen jälkeen vihreiden Mäkelän kannattaman esitykseni nuorisotoimen määrärahan korottamisesta 70 000 eurolla, jotta valmistuvaan nuorisotilaan voidaan palkata henkilökuntaakin.

 

Sen sijaan lautakunta ei hyväksynyt Hiekkaharjun nuorisotilan remonttia. Äänestys meni äärimmäisen tiukaksi, jos demareilta ei olisi puuttunut yhtä jäsentä, tai jompikumpi vihreistä olisi kannattanut remonttia, olisimme voittaneet puheenjohtajan äänellä. Nyt suunnittelurahat valuvat hukkaan ja pahimmassa tapauksessa nuorisotila menetetään kokonaan.

 

Kuntsin Hanna ehti kirjoittamaan jo hyvin Hiekkaharjun nuorisotilakuviosta.


Kommentit

22.9.2010 0:55  Mikael

Parempi kysymys on; onko Suomen tie myös Ruotsin tie. Sikäläinen kokoomusjohtaja, Reinfeldt, ehti jo tarjota yhteistyötä sikäläisille vihreille. Miljöpartietin Wetterstrand kieltäytyi, mutta tuskin tuo viimeiseksi kerraksi jää. En usko, että Reinfeld olisi toimeen ryhtynyt, jos jotain merkkejä ei olisi ollut ilmassa Miljöpartietin oikeistosympatioista.

Ja nyt en tarkoita mitään SD:n tapaista tunkkaista oikeistoa, vaan sitä sliipattua, ultrainternationalistista, mediaseksikästä suurpääomaoikeistoa. Meillä on ollut vallitsevana trendinä - osittain myös vihreiden myötävaikutuksella - määritellä puoluepoliittinen jakauma uudestaan. Talous ja omistuskysymykset halutaan myös siellä päässä ohjata sivuraiteelle ja sitä myöten klassinen oikeistovasemmistojako romuttaa, jonka juuret ovat Ranskan vallankumouksessa. Ajankohta ei ollut vain otollinen, sillä vihreät olivat mukana vihervasemmistokoalitiossa; ajatukset selkäänpuukottamisesta eivät olisi olleet kaukana.

Suomen vihreissä on aina pidetty viisaasti mölyt mahassa, eikä perheriitoja ole päästetty julkisuuteen tabloidien reviteltäviksi. Jotain voi kuitenkin päätellä taannoisista Hassin ja Hautalan kommenteista; Hassi näytti vihreää valoa vasemmistoyhteistyölle ja Hautala sanoi ehdottoman ein. Ei liene tarvista päätellä, missä kulkevat vihreiden aatteelliset jakolinjat. Julkisuudessa puolue esiintyy kuitenkin hillitysti ja yhtenä joukkona, kuten aina.

Huvittavana kuriositeettina mainittakoon, että puolue mainosti itseään takavuosina löyhällä puoluekurilla. Mitenhän mahtaa todellisuudessa olla? Vähän epäilen, että siinä perheessä mikään ei tapahdu, eikä mikään suu avaudu, ilman ylhäältä saatua lupaa. Lienee selvää, että oikeistosympatioiden lisäksi vihreän fasadin takana piilee joukko muitakin yllätyksiä.

22.9.2010 1:26  Mikael

Suosittelen tutustumaan myös seuraaviin Wikipedian artikkeleihin. Ensimmäinen koskee Ruotsin Miljöpartietin puheenjohtajaa (språkrör). Ragnhild Pohanka jätti Miljöpartietin vuonna 2002 ja ilmoitti syyksi sen, että Miljöpartiet ei ole enää se puolue, joka taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta. Sittemmin Pohanka liittyi Vänsterpartietiin (http://sv.wikipedia.org/wiki/Ragnhild_Pohanka).

Ragnhild saattaa olla oikeassa, sillä vaikka Miljöpartiet profiloituu yleisesti ottaen vasemmistolaiseksi tai vasemman laidan keskustaksi, sillä on ollut useissa kunnissa yhteistyötä porvariston kanssa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ymp%C3%A4rist%C3%B6puolue_vihre%C3%A4t).

Arvelen niin suomalaisten vihreiden kuin Miljöpartietinkin halun kompata vasemmistoa perustuvan siihen, että niiden kannatus kumpuaa vasemmistoperheiden nuorten keskuudesta. Se on - tai pikemminkin oli - niiden elinehto. Tähän olisi pitänyt puuttua jo vuosikymmen sitten korostamalla vihreyden ja vasemmistolaisuuden eroja, eikä vetämällä yhtäläisyysmerkkejä niiden välille.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini