Asumisen hinta alas!

Tiistai 24.8.2010 klo 22:41 - Jussi Saramo


Ennen ensi kevään eduskuntavaaleja puhutaan toivottavasti suoraa puhetta tärkeistä asioista, eikä keskitytä pääministeripeleihin tai tyhjiin imagokampanjoihin, kuten viimeksi.

Moni asia on Suomessa hyvin. Niihin pitää panostaa jatkossakin. Esimerkiksi maailman parasta peruskoulua on uudistettava luokkakokoja pienentämällä. Muuten nähtävissä olevat uhat koulujen tason laskusta toteutuvat.

Tekniikka on jatkanut kehitystään ja Suomi rikastumistaan. Silti kasvava osa hyvinvointivaltion rakentamiseen liittyneistä asioista on taantunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, kun eduskunnassa on ollut vahva oikeistoenemmistö. Pelkkä hyvinvointivaltion kehittäminen ei enää riitä, meidän on uudelleenrakennettava monta asiaa.

Aloitan nyt vaaliohjelmani aiheiden esittelyn blogissa yksi teema kerrallaan. On hyvä aloittaa konkreettisesta rakentamisesta. Meillä on etenkin ruuhkasuomessa asuntopula ja asumisen hinta on noussut kohtuuttomaksi. Etenkään pienipalkkaisilla ihmisillä ei enää ole varaa asua kohtuullisella etäisyydellä työpaikoista.

Miksi asuminen Suomessa sitten on niin kallista? Edes täällä Uudellamaalla ei asutus ole kovin tiivistä. Ei ainakaan ilmasta katsottuna. Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja lupa pakkolunastaa maita käypään hintaan.

Rakennusmiehiä on työttömänä, ja vaikka Vasemmistoliitto ja Rakennusliitto ovat taistelleet ulkomaisen halpatyövoiman väärinkäyttöä vastaan, on rakennuksilla yhä paljon surkealla palkalla työtä tekeviä rakennusmiehiä, joiden eläkemaksut ja verot jätetään maksamatta.

Voisi siis kuvitella, että asuminen olisi halpaa. Vaan ei ole. Rakentaminenkaan ei ole, ei edes pahimman taloudellisen romahduksen aikana. Syitä on monia.

kerrostalohinnat.gif
Hinnoissa on ilmaa niin, että romahduskin on taas mahdollinen
.
(Vanhojen kerrostalojen reaalihintaindeksi, Tilastokeskus)

 

Ensinnäkin kunnat ovat antaneet maanomistajien odotella tonttien arvon nousua rauhassa. Suurten rakennusyhtiöiden on annettu rauhassa pelata hintoja ylös. Toisaalta moni kunta on keskittynyt haalimaan ”hyviä veronmaksajia” ja jättänyt etenkin pienipalkkaiset ja asunnottomat pulaan. Tämä taas nostaa hintoja kaikissa hintaluokissa.

Asumista myös tuetaan ongelmallisella tavalla. Omistusasujat saavat korkovähennyksen verotuksessa, joka nostaa asuntojen hintoja. Näin hyötyjinä ovat ihan muut kuin tavalliset veronmaksajat. Toisaalta korkovähennystä ei voi poistaa tuosta vain, koska silloin pulaan joutuisivat usein pienituloiset perheet, joilla on muutenkin tiukkaa lainojensa kanssa.


Jotain täytyy kuitenkin tehdä, etenkin, kun vuokra-asujat eivät tällaista vähennystä saa, vaikka se nostaa välillisesti vuokrienkin hintoja. Seuraavan hallituksen tuleekin heti alkuun toteuttaa vuokra-asujille vastaava verovähennys ja korvata syntyvä vaje pääomatuloveroilla. Sen jälkeen molemmat vähennykset voi ajaa alas maltillisesti vaikkapa kymmenen vuoden aikana, jolloin kukaan ei joudu kohtuuttomaan tilanteeseen.

Yksi ärsyttävimmistä epäkohdista asumisen hinnan muodostumisessa on jo useiden vuosien ajan toteutettu ARA:n rahojen varastaminen veronalennuksien kattamiseen. Kun köyhällä Suomella oli varaa menneinä vuosikymmeninä tukea kohtuuhintaista asumista, on rikas nykysuomi muka pakotettu kuppaamaan menneiden vuosikymmenten sijoitusten tuottoja pois asumisesta.

Asuntotuotannon tukemista ei siis ainoastaan ole laitettu jäihin, vaan syödään vanhojakin pääomia, jotka on aikanaan asumiseen osoitettu. Ara-järjestelmän sisällä valmiiksi olevat rahat tulee taas ohjata täysimääräisesti asumiseen ja pahimman asuntopulan purkamiseksi voidaan alkuvaiheessa syöttää järjestelmään lisääkin pääomaa.


Kommentit

25.8.2010 16:19  kaksio_alle_30_000_euron

Asuntolainojen verovähennysoikeus olisi hyvä poistaa vaikka niin, että ensin se poistuisi uutta velkaa ottavien osalta, jolloin vaikutusta nykyisiin velan lyhentäjiin ei olisi. Tämän jälkeen voisi tilanteen rauhoittaa nykyisen velan osalta kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen viiden vuoden aikana tuki leikattaisiin asteittain nollaan. Näin kukaan ei pääsisi sanomaan, että verovähennyksen poistaminen vei perheen talouden epätasapainoon ja asunnottomuuteen.

Asuntopulan ratkaisemiseksi tarvitaan kuntien käsien sitomista. On säädettävä laki, jossa määritellään mikä on pienien asuntojen vähimmäisosuus kaikista rakennettavista asunnoista. Pääkaupunkiseudulla on 60 000 yksiön ja kaksion vajaus markkinoilla. Tätä vajausta ei poisteta millään muulla tavalla, kuin kuntien käsiä sitomalla.

Rakentamattomalle tonttimaalle on rätkäistävä kiinteistövero, joka on kaksinkertainen nykyiseen kiinteistöveroon suhteutettuna ja tämä vero tulee säätää ilman nykyistä liukumaa, eli nykyiseen kiinteistöveroon verrattuna kaksinkertaisen kiinteistöveron tulee olla rakentamattoman tonttimaan alin kiinteistöveroprosentti.

Lisäksi, tarvitaan TODELLA HYVIÄ ideoita yli puoluerajojen, miten saadaan kuriin lautakuntien ja valtuustojen nurkkapatrioottiset IDIOOTIT jotka nimbyilevät kaavoista tehokkuutta jatkuvalla syötöllä pois argumentein "Ei näin korkeita rakannuksia meidän alueelle. Ei sovi kapunkikuvaan. / Pilaa kaupungin silhuetin".

Näillä toimenpiteillä pääsisi jo pitkälle. Ainoa keino kapitalismissa vaikuttaa asuntomarkkinoihin on lisätä rajusti tarjontaa.

Terveisin nimimerkki:

"Ostin Porista 60m2 kaksion hintaan 22 000 euroa !!!"

28.8.2010 1:18  Jorma Nordlin

"Ensinnäkin kunnat ovat antaneet maanomistajien odotella tonttien arvon nousua rauhassa. Suurten rakennusyhtiöiden on annettu rauhassa pelata hintoja ylös. Toisaalta moni kunta on keskittynyt haalimaan ?hyviä veronmaksajia? ja jättänyt etenkin pienipalkkaiset ja asunnottomat pulaan. Tämä taas nostaa hintoja kaikissa hintaluokissa."

Mutta Saramo niin se kysymys edelleen miksi?

Siis miksi on annettu rauhassa rakennusyhtiöiden pelata tonttien hintoja ylös?

Ne jotka ovat antaneet, mitä he ovat siitä hyötyneet, tuskin tollaista ihan ilmaiseksi annetaan?

Asumisen hinnan lisäksi on tullut uutena ongelmana huonolaatuinen rakentaminen. Uudet asunnot ovat huonosti rakennettuja, joten ei kannata uusista kerrostaloista kämppiä ostaa.

Eiköhän tässä asuntomarkkinoissa ole aivan samasta ilmiöstä kyse kun elintarvikemarkkinoista, päättäjät ovat sotkeneet ne kummatkin sillä seurauksella, että meillä on kalliit asunnot ja kallista ruokaa ja huonolaatuista ruokaa.

Ihmisten tulot pienenevät, kun verotus kristyy, hinnat nousevat ja silti valtiontalous on kuralla ja ihmisten tulojen kannalta kahden suurimman menoerän kohdalta markkinat on sotkettu ja pilattu.

29.8.2010 10:46  Asumisoikeusasuja

Onko sinulla mitään arviota siitä, kuinka paljon vuokra-asumisen tukeminen valtiolle maksaisi? Entä kuinka paljon siirtyisi suoraan vuokriin?

Jan Vapaavuoren mukaan pk-seudun asuntojen kalleus johtuu paljon myös kilpailun puutteesta.

31.8.2010 1:38  Mikael

Eräs ongelma edellä mainittujen lisäksi syntyy halvasta rahasta; lieneekö Suomen historiassa ollut koskaan nykyisenkaltaista aikaa, jolloin inflaation ja lainojen korot olisivat olleet näin pitkään alle 5%? Tilanne saa monet ihmiset riskeeraamaan ja ottamaan jopa 30 vuoden asuntolainoja. Halpa lainaraha synnyttää illuusion siitä, että voidaan ostella ties millaisia miljoonakämppiä.

Olematon kilpailu, tonttien panttaaminen ja rakennusyhtiöiden kitsastelu rakentamisessa realisoituu rahassa vasta sitten, kun pankit myöntävät hepposesti miljoonalainoja nykyisillä ehdoilla. Vasta sen jälkeen voidaan myydä suomalaisille asuntoja ties millaisilla hinnoilla olemattoman kilpailun markkinoilla.

Moni asunnonostaja ajattelee, että koska asuntojen hinnat ovat nousseet jatkuvasti sitten 90-luvun, ne nousevat jatkossakin; asunto ja asuminen on muuttunut sijoitukseksi. Aina kannattaa ostaa ja aina saa rahansa takaisin, jopa korkojen kanssa. Tilanne näkyy hyvin Suomen suurissa asutuskeskuksissa, missä asuntoja ostellaan ihan sijoitusmielessä jopa Saksaa myöten. Asuntosijoittaminen on turvallista ja tuottoisaa mainostaa eräs rakennusyhtiö kotisivuillaan.

Asuntoja ostellaan jopa velaksi ja velat maksatetaan vuokralaisilla. Kun velka on hoidettu ja asunnon arvo edelleen kasvanut, se voidaan myydä kaksinkertaisella hinnalla uudelleen sijoitettavaksi. Vuokrankorotuksia perustellaan vaihtoehtoiskustannuksilla; asunnosta saadaan parempi tuotto myymällä se nousseen arvon vuoksi kuin pitämällä vuokralla. Tämä johtaa ilmiöön, missä vuokralainen saa vuosittain 10% vuokrankorotuksia postiluukkuunsa, mikä on melkoista kiskurointia, kun tietää, että vuokralaiset ovat juuri niitä pienituloisia ja vuokra-asunnot usein kehnoja varustustasoltaan. Suomalaiset asuvatkin muihin Pohjoismaihin nähden ahtaasti, laaduttomasti ja kalliisti. Kaiken huipuksi vuokralaisille myydään asuntolainoja pankin tiskillä sillä tekosyyllä, että vain typerys maksaa toisen velkoja...

Asetelma haiskahtaa siltä, että siinä on ollut monta kokkia ja soppa on sitä myöten. Tällä hetkellä Suomen asuntojen hintataso on kaksinkertaistunut 90-lukuun nähden, mutta palkkataso ei ole, joten lienee selvää, että kehitys on pitkälti lainarahavetoista. Suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneet vauhdikkaasti ja maaginen 100% raja ohitettiin muutama vuosi sitten. Kun asuntojen hinnat alkavat olla korkeammalla kuin Euroopan metropoleissa, lienee selvää, ettei nousunvaraa enää ole.

Valtio ei kuitenkaan halua suurin surminkaan 90-luvun alun tapahtumien toistuvan; silloin asuntokupla posahti hallitsemattomasti - johti dominoefektiin - ja laukaisi laman. Nyt rakennusyhtiöt pistivät rakentamisen säppiin jo parisen vuotta sitten pitääkseen asuntojen tarjonnan - ja hintatason - tietyllä tasolla. Lienee selvää, että tämä systeemi ei ole koskaan markkinataloutta nähnytkään ja kun kansankapitalismissa on vielä osa rahvaastakin mukana perintölukaalien muodossa, niin tilanne muuttuu entistä sotkuisemmaksi.

Näkisin ongelmaksi pankkien holtittoman luotonannon, mutta ehkä vielä sitäkin silmiinpistävämpi on kansankapitalismiksi ja sijoitustoiminnaksi muuttunut asuminen. Ruotsissa tätä torjuttiin aina viime vuoteen saakka lainpykälällä, mikä eksplisiittisesti esti sen, ettei sama henkilö saattanut omistaa useampaa osakehuoneistoa ja osakeyhtiölakikin taitaa erota melkoisesti suomalaisesta vastaavasta. Periaatteena oli: asunto pään päällä kuuluu ihmisen perusoikeuksiin.

31.8.2010 12:07  Jussi Saramo

Kiitos aivan erinomaisesta kirjoituksesta Mikael. Lisää tällaista!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini