Bogomoloff: Vieläkö hakkaat vaimoasi?

Maanantai 9.8.2010 klo 20:53 - Jussi Saramo


Minulla ei ole hajuakaan Helsingin kokoomuksen Harry Bogomoloffin perhe-elämästä. Silti on helppoa kysyä otsikossa oleva kysymys, johon on mahdotonta vastata, jos ei ole hakannut vaimoaan. Samalla tavoin ”Bogo” leimasi kysymyksillään maahanmuuttajat kouluhäiriköiksi, työn ja rahan viejiksi, rikollisiksi ja epäsuorasti ehkä jopa raiskaajiksi ja lasten hyväksikäyttäjiksi.

Bogomoloff tekee kysymyksiä joihin älykäs ja rehellinen ihminen ei voi vastata. Ei kukaan tietenkään halua kenenkään häiritsevän opetusta. Samalla pitäisi kuitenkin allekirjoittaa Bogon vääristynyt väite, jonka mukaan juuri maahanmuuttajat olisivat näitä häiriköitä.

Logiikan huipentaa kehotus perustaa suojeluskuntia! Luulisi että kokoomuksessakin on opittu jotain sadan vuoden takaisesta vastakkainasettelusta. Ilmeisesti ei. Bogo ei kuitenkaan pystynyt seisomaan edes omien sanojensa takana, vaan kävi jälkikäteen muuttelemassa kirjoitustaan siistimmäksi. Pahin rasismi muuttui piilotetuksi ja suojeluskunnat ”järjestyspartioinniksi”.

Kokoomuksen historiasta löytyy fasismin ja äärioikeiston kannatusta. Nykypäivänä kokoomus kuitenkin esiintyy nuoriin vetoavana fantastisena liberaalipuolueena, joka kannattaa ihmisoikeuksia myös vähemmistöille. Kypäräpappi-ideologian piilottaminen on ollut hyvä taktiikka, ääniä on ropissut ja puolue on noussut kaupungeissa mahtitekijäksi.

Kokoomus pääsi hallituspaitsiostaan 80-luvun lopulla ja on sen jälkeen määritellyt suomalaisen politiikan sisältöä. Jälki on ollut tuhoisaa. Tuloerot ovat kasvaneet jopa maailmanennätysvauhtia, ihmiset on jaettu kahtia terveyspalveluissa tulojen mukaan ja pitkäaikaistyöttömyys ja pahoinvointi ovat lisääntyneet rajusti. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja Suomen rikastuminen on jatkunut, on politiikka vienyt monessa asiassa kehitystä taaksepäin. Kokoomuslaisten hampaissa aina ollut peruskoulu on sentään pelastunut Pisa-tutkimuksen menestyksen myötä.

Tällainen aatteellinen ja poliittinen hegemonia on vaatinut kokoomukselta kahden kärjen taktiikkaa. Samanaikaisesti on pitänyt miellyttää Pohjanmaan häjyjä ja Helsingin hipstereitä. Kokoomus on onnistunut taktiikassaan hyvin. Samaan aikaan kun Stubb hurmaa homokansaa kolmen sepän patsaalla, puhuu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi päinvastaista Joensuussa.

Kun lahjontaa yrittänyt formulakuski ja konstaapelikansanedustaja Petri Salo mustamaalaa maahanmuuttajia Vaasan torilla, puhuu Katainen uudessa vaalipiirissään Uudellamaalla päinvastaista. Kun europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoittaa blogissaan ilmastonmuutoksen hillinnästä, kirjoittaa saman puolueen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola päinvastaista.

Puheet ovat puheita ja teot puhuvat puolestaan. Silti Bogomoloffin, Zyskowiczin tai Salon puheetkin pitää ottaa vakavasti. Niillä lietsotaan vihaa ja pahennetaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan.

Bogomoloff: Vieläkö hakkaat vaimoasi?

 

Minulla ei ole hajuakaan Helsingin kokoomuksen Harry Bogomoloffin perhe-elämästä. Voin silti kysyä otsikossa olevan kysymyksen, johon on mahdotonta vastata, jos ei ole hakannut vaimoaan. Samalla tavoin ”Bogo” leimasi kysymyksillään maahanmuuttajat kouluhäiriköiksi, työn ja rahan viejiksi, rikollisiksi ja epäsuorasti ehkä jopa raiskaajiksi ja lasten hyväksikäyttäjiksi.

 

Bogomoloff tekee kysymyksiä joihin ei voi vastata. Ei kukaan tietenkään halua kenenkään häiritsevän opetusta. Samalla pitäisi kuitenkin allekirjoittaa Bogon vääristynyt väite, jonka mukaan juuri maahanmuuttajat olisivat näitä häiriköitä.

 

Logiikan huipentaa kehotus perustaa suojeluskuntia! Luulisi että kokoomuksessakin on opittu jotain sadan vuoden takaisesta vastakkainasettelusta. Ilmeisesti ei. ”Bogo” ei kuitenkaan pystynyt seisomaan omien sanojensa takana, vaan kävi jälkikäteen muuttelemassa kirjoitustaan siistimmäksi. Pahin rasismi muutettiin hämäräksi ja suojeluskunnat ”järjestyspartioinniksi”.

 

Kokoomuksen historiasta löytyy fasismin ja äärioikeiston kannatusta. Nykypäivänä kokoomus kuitenkin esiintyy nuoriin vetoavana fantastisena liberaalipuolueena, joka kannattaa ihmisoikeuksia myös vähemmistöille. Kypäräpappi-ideologian piilottaminen on ollut hyvä taktiikka, ääniä on ropissut ja puolue on noussut kaupungeissa mahtitekijäksi.

 

Kokoomus pääsi hallituspaitsiostaan 80-luvun lopulla ja on sen jälkeen määritellyt suomalaisen politiikan sisältöä. Jälki on ollut tuhoisaa. Tuloerot ovat kasvaneet jopa maailmanennätysvauhtia, ihmiset on jaettu kahtia terveyspalveluissa tulojen mukaan ja pitkäaikaistyöttömyys ja pahoinvointi ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Vaikka tekniikka on kehittynyt ja Suomen rikastuminen on jatkunut, on politiikka vienyt monessa asiassa kehitystä taaksepäin. Kokoomuslaisten hampaissa aina ollut peruskoulu sentään pelastui Pisa-tutkimuksen menestyksen myötä.

 

Tällainen aatteellinen ja poliittinen hegemonia on vaatinut kokoomukselta kahden kärjen taktiikkaa. Samanaikaisesti on pitänyt miellyttää Pohjanmaan häjyjä ja Helsingin hipstereitä. Kokoomus on onnistunut taktiikassaan hyvin. Samaan aikaan kun Stubb hurmaa homokansaa kolmen sepän patsaalla, puhuu eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi päinvastaista Joensuussa.

 

Kun lahjontaa yrittänyt formulakuski ja konstaapelikansanedustaja Petri Salo mustamaalaa maahanmuuttajia Vaasan torilla, puhuu Katainen uudessa vaalipiirissään Uudellamaalla päinvastaista. Kun europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kirjoittaa blogissaan ilmastonmuutoksen hillinnästä, kirjoittaa saman puolueen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola päinvastaista.

 

Puheet ovat puheita ja teot puhuvat puolestaan. Silti Bogomoloffin, Zyskowiczin tai Salon puheetkin pitää ottaa vakavasti. Niillä lietsotaan vihaa ja pahennetaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini