Voihan Venäjä!

Lauantai 24.7.2010 klo 15:58 - Jussi Saramo


Suomessa on viime päivinä keskusteltu pitkästä aikaa paljon Venäjästä. Valitettavasti aiheet eivät ole olleet kovin positiivisia. Venäläiset viranhaltijat ja media, todennäköisesti maan johdon tuella, ovat uhitelleet Suomelle elintarviketuotannosta, lasten oikeuksista, vanhusten hoidosta ja ties mistä. Tuoreessa muistissa ovat puutullit ja monenlaiset vaikeudet rajanylityksessä.

Suomalaisten on syytä olla hereillä ja pitää puolensa. Ennen kuin Venäjä voi uskottavasti vaatia lasten oikeuksien tarkentamista Suomelta, pitää sen allekirjoittaa kansainvälinen lasten oikeuksien sopimus. Ennen kuin se voi vaatia suomalaiselta elintarviketuotannolta muutoksia, sen pitää itsekin sitoutua oikeudenmukaiseen kauppaan ja sääntöihin maiden välillä.

Suurvallat toimivat suurvaltalogiikan mukaan ja Venäjä alueellisena suurvaltana haluaa pitää omasta asemastaan kiinni. Ihmetellä kuitenkin täytyy, mitä Venäjän nykyinen johto kuvittelee saavuttavansa kukkoilemalla naapureilleen.  Ei ainakaan sympatiaa ”omanlaiselle demokratialleen”.

Moni asia on Venäjällä paremmin kuin Jeltsinin johtaman ja Yhdysvaltain tukeman ryöstökapitalismin aikana. Maata ei enää johdeta äkkirikastuneiden rikollisten toimesta ja ilmeisesti osa vauraudesta valuu myös tavalliselle kansalle. Moni asia on kuitenkin myös huonommin. Ihmisoikeuksien noudattamiselle ei edes vaivauduta luomaan kulisseja, kuten tehdään globaalissa suurvallassa Yhdysvalloissa.

Vertailu globaaliin suurvaltaan Yhdysvaltoihin osoittaa paljon yhtäläisyyksiä. Yhdysvallat on maailman vihatuin maa. Globaalin suurvallan vihaaminen on helppoa, mutta maa on aggressiivisella omia taloudellisia etuja ajavalla politiikallaan myös itse syyllinen tilanteeseensa.

 

moldovasu.jpg
Puhetta johtamassa Euroopan Vasemmiston kesäyliopistossa Moldovassa


Venäjä ei pysty vastaavaan globaaliin toimintaan, mutta toimii sitäkin suoraviivaisemmin omilla lähialueillaan. Lasten oikeuksien sopimus on vain yksi esimerkki. Sekä Yhdysvallat että Venäjä ovat jättäneet hyväksymättä tärkeimpiä kansainvälisoikeudellisia sopimuksia, jotta voivat toimia oman mielensä mukaan muista välittämättä.

Suomessa saamme kuitenkin yhä elää lintukodossa, jolle Venäjän uhittelu ei luo edes suurta taloudellista uhkaa, jollemme itse ala turhaan provosoimaan. Toista on Moldovassa, Euroopan köyhimmässä maassa, jossa vierailin viime viikolla. Siellä Putinin uhkaus sulkea rajoja entisestään maan päävientituotteelta viiniltä aiheuttaa välittömän taloudellisen ja poliittisen kriisin.

Moldova on taloudellisen suurvallan, EU:n ja poliittisen suurvallan Venäjän (joka ei ole edes sen rajanaapuri) puristuksessa. Maa haluaa liittyä Euroopan unioniin, mutta se ei ole mahdollista ennen kuin Transnistrian tilanne selviää. Venäjä taas pitää huolen, että Transnistriaa johtava rikollisjoukko pysyy vallassa. Sekä EU että Venäjä estävät moldovalaisen huipputuotteen - yhden maailman parhaista viineistä - maahantuonnin. Moldovalla ei siis ole juurikaan mahdollisuuksia vaurastua puun ja kuoren välissä.

Selvää lienee, että Venäjän kanssa kannattaa tulla toimeen, vaikka se tekee asian hankalaksi. Eikä Venäjäkään ole syyllinen kaikkiin ongelmiin naapureidensa kanssa. Moni maa makselee vanhoja kalavelkoja luottaen Naton turvaan. Ääriesimerkkinä tästä Georgian mielivaltaisen johtajan Saakashvilin aggressiivinen sotapolitiikka Kaukasuksella, jonka seurauksista moni syytti perusteettomasti Venäjää.

YYA-aika on onneksi mennyttä, mutta suurvalta naapurissa pysyy. Kiina on syrjäyttämässä Yhdysvallat globaalilta ykköspaikalta ja Intia ja Brasilia tekevät nousuaan. Venäjä yrittää pärjätä tässä pelissä ja on varmasti Suomen etu jos Venäjää voidaan ohjata kestävälle uralle jatkossa.


Kommentit

24.7.2010 16:35  Peace

Hyvä kirjoitus. Tosin kyllä Georgian sodasta voidaan ihan perustellusti syyttää Venäjää. Nukkevaltioiden ylläpitäminen Georgiaan kuuluvilla alueilla (Etelä-Ossetia, Abhasia) on aika kyseenalaista toimintaa. Georgialla pitäisi olla ihan täysi oikeus vaatia alueiden kontrollia itselleen. Sama koskee Moldovaa ja Transnistriaa.

On sitten toki asia erikseen, kannattaako Suomen syyttää suoraan Venäjää, koska Saakashvili tuskin on sellainen liittolainen, jonka puolesta meidän kannattaisi näin tehdä. Reaalipolitiikassa täytyy joko olla diplomaattinen tai tukeutua vahvasti Natoon. Uskoisin meidän ja Pohjois-Euroopan turvallisuudelle olevan parempi pyrkiä ystävällisiin suhteisiin Venäjän kanssa.

24.7.2010 17:06  Jussi

Georgialainen (gruusialainen) Stalin yhdisti Etelä-Ossetian Georgiaan, mihin se ei kuulu, vaan osaksi Ossetiaa. Georgialla ei ole oikeutta vaatia itselleen Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa. Jostain syystä vain Suomikin on mennyt mukaan siihen peliin, jossa Yhdysvaltain liittolaiset saavat rikkoa kv-oikeutta, mutta Venäjän eivät (Kosovo/Etelä-Ossetia/Abhasia). Minusta sääntöjen pitäisi olla kaikille samat, mutta kansojen olisi samalla annettava nykyistä paremmin päättää itse mihin haluavat kuulua (Kosovo/Etelä-Ossetia/Abhasia).

Transnistrian tilanne on eri, alue on historiallisesti ja kulttuurisesti osa Moldovaa.

Analyysistäsi olen samaa mieltä, paitsi etten usko Naton antavan mitään todellista turvaa edes sen hengenheimolaisille (joihin en halua Suomen kuuluvan). Suomen valtiojohto ei voi lausua totuuksia kuten me täällä blogeissa.

24.7.2010 18:23  Peace

Olen samaa mieltä tuosta Natosta. Nato ei välttämättä pysty turvaamaan itäisten ja pohjoisten naapurimaidensa asemaa, mikäli niihin kohdistuu nopea hyökkäys. Toivotaan toki, ettei sellaista nähdä ja aika epätodennäköinen skenaario sodanuhka nykyaikana onkin.

Mielestäni suvereenien valtioiden yhtenäisyyttä olisi kuitenkin hyvä kunnioittaa. Muuten separatistivaltioita ilmestyy vähän liikaa. Esim. Tshetshenia voisi haluta itsenäistyä samoin perustein kuin Abhasiakin. En kyllä usko Abhasian tai Etelä-Ossetian pääsevän juuri sen vahvempaan asemaan kulttuurisesti Venäjän osana: Venäjällähän äärinationalistit vihaavat kaikkia kaukasialaisia. Parempi olisi Georgian muokkaaminen jonkinlaiseksi liittovaltioksi tai mahdollisesti itsenäistyminen jotenkin hallitummin kuin Venäjän sotavoimien tuella. Ja ei, en kannata myöskään Kosovon itsenäisyyttä, kulttuurillista autonomiaa toki kyllä.

28.7.2010 17:01  Leo

Ei ole kovin korrektia verrata Jeltsinin ja Putinin aikaa suoraan keskenään tai oikeastaan niputtaa 1992-1999 aikavälin "Jeltsinin ajaksi". Näihin vuosiin nimittäin mahtuu paljon kaikenlaista. Putinin aikaansaama "parannus" ei perustu mihinkään muuhun, kuin öljynhinnan nousuun. Esim. vuosina 1996-1997 oljyn hinta oli jotain 8 dollaria/barreli, kun Putinin aikana se ei tainnu koskaan laskea alle 60 dollarin. Puhumattakaan siitä, että Jeltsinin aikana koko maa oli rakennettava uudestaan ja kommunistien jättämä perintö ei ollut kovin häävi. Putinin aikana korruptio ja virkamiesten määrä ovat räjähtäneet kasvuun ja Forbesin listoille ilmestyi sen koulu- ja yliopistokavereita, sekä entisiä KGB:n jäseniä. "Ryöstökapitalismista" Jeltsinin aikana voidaan myös olla montaa mieltä, nimittäin hyvin monet neuvostoaikana rakennetut tehtaat ylipäänsä pystyivät jatkaa toimintaansa yksityistämisen ansiosta. Putinin aikana yleistynyt yrityksien valtaaminen valtionhallinnon toimesta täyttää taas ryöstön kriteerit melko kokonaan.

Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta sen verran, että niitä tällä hetkellä hallitsevat ihan samanlaiset rikolliset, kuten Transnistrian aluettakin. Tilanne on ihan samanlainen. Transnistrian asukkaista suurin osa ei halua kuulua Moldovaan. Muistuttaisin myös siitä, että Palauta ja Nicaraguata lukuunottamatta koko maailma pitää Etelä-Ossetiaa ja Abhastiaa Georgian alueina. Yhdysvallat on aivopessyt ne kaikki?

Saakashvilista voidaan olla montaa mieltä, mutta on kiistaton fakta että häntä yllytettiin sotatoimien aloittamiseen Venäjän toimesta. Kiistatonta on myös Saakashvilin onnistunut politiikka Georgian muuttumisessa failed state-valtiosta, valtioon jossa esim. virkavalta ei ota lahjuksia. Entisen N-liiton alueella tämä on megaluokan saavutus.

Entäpä jos suomenruotsalaiset alkavat vaatia suurempaa autonomiaa? Tai saamelaiset julistavat Pohjois-Lapin itsenäiseksi? Löytyykö ymmärrystä yhtä paljon, kuin kosovolaisille?

Markkinoista sen verran vielä, että jos jotain sinne pitää saada, niin georgialaista viiniä. Moldovalainen ei pääse edes samaan kastiin. Tosin, makuasioista ei kiistellä. :)

12.9.2010 23:52  Hessu Hoopo

"Kiistatonta on myös Saakashvilin onnistunut politiikka Georgian muuttumisessa failed state-valtiosta, valtioon jossa esim. virkavalta ei ota lahjuksia."

Jaa-a. Kannattaisi varmaan ensin vilkaista hieman Saakashvilin viime aikoina tekemiä huippuvirkanimityksiä ja miettiä sitten uudestaan tuota Failed-state -leimaa.

Mitä georgialaisviineihin tulee, on kyse makuasiasta, johon taitaa tosiaan nykyään politiikkakin vaikuttaa. Omasta mielestäni ne ovat liian makeita.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini