Kannattaako yrittää?

Keskiviikko 9.6.2010 klo 0:11 - Jussi Saramo


Blogin päivitystahti on hyvin satunnaista. Siitä voi usein päätellä kuinka kiireistä töissä on. Välillä työt vievät illat ja viikonloput, eikä muutamina vapaatunteina jaksa enää kirjoittaa. Toisaalta, kun viime viikonloppu oli poikkeuksellisesti kokonaan vapaa, vietin sen järven rannalla akkuja ladaten.

anttola.jpg
Kesäinen Saimaa Anttolassa


Kirjoitan viimein yrittämisestä, kuten aiemmin lupasin. Lyhyesti siksi, että huomenna aamulla pitää olla skarppina puoluehallituksen kokouksessa. Vasemmistoliitolta on tulossa myöhemmin kokonainen oma ohjelmansa yrittämisestä, joten aiheeseen palataan vielä.

Niin sanottu ”ensimmäinen vasemmisto” eli Ranskan vallankumouksen ”porvarillinen vasemmisto” oli ammatinharjoittajien, eli nykykielessä yrittäjien, poliittinen liike. He halusivat ja saivat vallan pois sen ajan suurpääomalta ja etuoikeutetuilta, aatelilta ja kuninkaallisilta. Keskeisimpiä vaatimuksia oli perintöjen verottaminen ja demokratia.

Ammatinharjoittamisesta ajauduttiin teollistumisen myötä uudenlaiseen yhteiskuntaan, jonka myötä syntyi ns. ”toinen vasemmisto”. Tämä ”sosialistinen vasemmisto” halusi varallisuutta yrityksiltä työntekijöille, jotka tekivät lähes koko valveillaoloaikansa töitä pienellä palkalla. Tämäkin vasemmisto onnistui monissa tavoitteissaan, ainakin täällä Pohjois-Euroopassa. Kahdeksan tunnin työpäivä, inhimilliset palkat ja työolot, kaikki ovat toisen vasemmiston ansiota.

Toista vasemmistoa pidettiin yrittäjien vastustajana, koska edut olivat ristiriitaiset. Yhä tänä päivänä politiikan jakolinjan katsotaan kulkevan kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä.

Kokoomus on kampanjoinut tämän vastakkainasettelun loppumisella. Heidän propagandansa mukaan me kaikki olemme samassa veneessä ja meillä kaikilla on yhteiset edut ja haasteet.

Kun katsotaan mitä tosimaailmassa tapahtuu, huomataan, että kokoomuksen propaganda on bluffia. Ristiriita ei ole kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä, mutta se on yhä pääoman ja työn välillä.

Yhä suurempi osa yrittäjistä on aivan tavallisia työläisiä, ammatinharjoittajia, joilla ei ole mitään tekemistä maailmaa pyörittävien pääomien kanssa. Silti he usein samaistuvat EK:n ja kokoomuksen linjaan, joka pelaa ainoastaan hyvin varakkaiden ihmisten pussiin koko hyvinvointivaltion kustannuksella.

Vasemmistoliitto perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten ns. ”kolmannen vasemmiston” puolueeksi. Nyt se vihdoin näkyy selvästi myös suhtautumisessa yrittäjiin, kun yhä useammat pienyrittäjät kokevat puolueen omakseen. Ehkäpä sen takia se alkaa näkyä myös meidän ohjelmissamme.

Yrittäjäohjelmaa ennen hyväksymme puolentoista viikon päästä puoluekokouksessa puolueelle uuden tavoiteohjelman. Siellä vaadimme mm., että ”Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, pitää työt kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.”

Kokoomuksen yksityistämislinja on hyödyttänyt ainoastaan rikkaita, usein ylikansallisia suuryhtiöitä. Me emme kannata ideologista yksityistämistä, mutta silloin kun yksityistetään, pitää se tehdä pienyritysten ja paikallisen talouden ehdoilla.

Kannattaako yrittää?

 

Blogin päivitystahti on hyvin satunnaista. Siitä voi usein päätellä kuinka kiireistä töissä on. Välillä työt vievät illat ja viikonloput, eikä muutamina vapaatunteina jaksa enää kirjoittaa. Toisaalta, kun viime viikonloppu oli poikkeuksellisesti kokonaan vapaa, vietin sen järven rannalla akkuja ladaten.

 

Kirjoitan viimein yrittämisestä, kuten aiemmin lupasin. Lyhyesti siksi, että huomenna aamulla pitää olla skarppina puoluehallituksen kokouksessa. Vasemmistoliitolta on tulossa myöhemmin kokonainen oma ohjelmansa yrittämisestä, joten aiheeseen palataan vielä.

 

Niin sanottu ”ensimmäinen vasemmisto” eli Ranskan vallankumouksen ”porvarillinen vasemmisto” oli ammatinharjoittajien, eli nykykielessä yrittäjien, poliittinen liike. He halusivat ja saivat vallan pois sen ajan suurpääomalta ja etuoikeutetuilta, aatelilta ja kuninkaallisilta. Keskeisimpiä vaatimuksia oli perintöjen verottaminen ja demokratia.

 

Ammatinharjoittamisesta ajauduttiin teollistumisen myötä uudenlaiseen yhteiskuntaan, jonka myötä syntyi ns. ”toinen vasemmisto”. Tämä ”sosialistinen vasemmisto” halusi varallisuutta yrityksiltä työntekijöille, jotka tekivät lähes koko valveillaoloaikansa töitä pienellä palkalla. Tämäkin vasemmisto onnistui monissa tavoitteissaan, ainakin täällä Pohjois-Euroopassa. Kahdeksan tunnin työpäivä, inhimilliset palkat ja työolot, kaikki ovat toisen vasemmiston ansiota.

 

Toista vasemmistoa pidettiin yrittäjien vastustajana, koska edut olivat ristiriitaiset. Yhä tänä päivänä politiikan jakolinjan katsotaan kulkevan kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä.

 

Kokoomus on kampanjoinut tämän vastakkainasettelun loppumisella. Heidän propagandansa mukaan me kaikki olemme samassa veneessä ja meillä kaikilla on yhteiset edut ja haasteet.

 

Kun katsotaan mitä tosimaailmassa tapahtuu, huomataan, että kokoomuksen propaganda on bluffia. Ristiriita ei ole kaikkien yritysten ja työntekijöiden välillä, mutta se on yhä pääoman ja työn välillä.

 

Yhä suurempi osa yrittäjistä on aivan tavallisia työläisiä, ammatinharjoittajia, joilla ei ole mitään tekemistä maailmaa pyörittävien pääomien kanssa. Silti he usein samaistuvat EK:n ja kokoomuksen linjaan, joka pelaa ainoastaan hyvin varakkaiden ihmisten pussiin koko hyvinvointivaltion kustannuksella.

 

Vasemmistoliitto perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten ns. ”kolmannen vasemmiston” puolueeksi. Nyt se vihdoin näkyy selvästi myös suhtautumisessa yrittäjiin, kun yhä useammat pienyrittäjät kokevat puolueen omakseen. Ehkäpä sen takia se alkaa näkyä myös meidän ohjelmissamme.

 

Yrittäjäohjelmaa ennen hyväksymme puolentoista viikon päästä puoluekokouksessa puolueelle uuden tavoiteohjelman. Siellä vaadimme mm., että ”Jos julkisia palveluja hankitaan yksityiseltä sektorilta, pitää työt kilpailuttaa riittävän pienissä osissa, jolloin paikalliset pienyrittäjät voivat tuottaa palvelut ylikansallisten suuryritysten sijaan.”

 

Kokoomuksen yksityistämislinja on hyödyttänyt ainoastaan rikkaita, usein ylikansallisia suuryhtiöitä. Me emme kannata ideologista yksityistämistä, mutta silloin kun yksityistetään, pitää se tehdä pienyritysten ja paikallisen talouden ehdoilla.

 

 


Kommentit

9.6.2010 7:39  Elmeri Länsiharju

Kokoomus on onnistunut profiloitumaan kaikkien yrittäjien puolueeksi. Nyt Vasemmiston on aika tuoda selkeämmin ja vahvemmin esille, kenen puolella olemme. :)

10.6.2010 1:19  Leo

Onko sulla Jussi ikinä aikomustakaan laittaa noihin kirjoituksiin jotain todisteita? Vaikkapa tälle: "Kokoomuksen yksityistämislinja on hyödyttänyt ainoastaan rikkaita, usein ylikansallisia suuryhtiöitä."

Mitä ylikansallisia suuryhtiöitä? Mitä niille on myyty?

10.6.2010 16:46  Jussi Saramo

Leo: ensimmäisenä tulee mieleen Medone, joka tekee verovaroilla valtavaa lääkäribisnestä. Palvelun laatu on huonontunut ja julkisen sektorin lääkäripula pahentunut.

Olen kirjoittanut monta kirjoitusta tästä asiasta. Olenpa jopa yksilöinyt heidän toimintaansa jonotusaikoihin asti. Todisteita löytyy, ei tulisi mieleenkään vetää hatusta väitteitä.

9.7.2010 0:43  Joe

En tiedä miten tämä liittyy tähän aiheeseen, mutta haluaisin kysyä asiasta joka itseäni on askaruttanut jo pidemmän aikaa...

Monet ihmiset vieläkin ajattelevat että Vasemmistoliitto on kommunistinenpuolue. Haluaisinkin tietää enemmän suomen vasemmistoliiton historiasta ja suhteesta mm. kommunismiin vasemmistoliitossa ennen ja nyt. Osaisitko kertoa lyhyttä tiivistelmää, tai kertoa hyvää lähdekirjallisuutta aiheeseen?

Itse koen vasemmistoliiton tällä hetkellä "ihmisten puolueena" ja tosiaan se on suht jännää että leimautuu kommariksi jos puhuu vasemmistoliiton eduksi.

24.7.2010 15:43  Jussi Saramo

Joe: Pahoittelut että kesti vastata. Kesällä tulee katsottua nettiä harvemmin.

Kommunistit olivat mukana perustamassa Vasemmistoliittoa. On hyvä huomata, että suomalaiset kommunistit olivat jakautuneet kahtia. Enemmistöä voisi luonnehtia "eurokommunistiseksi". Eurokommunistit kannattivat demokratian kautta luotavaa tasa-arvoista yhteiskuntaa.

He uskalsivat vastustaa neuvostokommunismia. Esimerkiksi 1968, kun neuvostojoukot "vapauttivat" Tsekin, oli Suomessa vain yksi puolue joka uskalsi tämän tuomita: SKDL/SKP.

Kommunismi on utopia täydellisestä valtiottomasta yhteiskunnasta. Se on rakenteena hyvin lähellä esimerkiksi ultraoikeiston libertaristista utopiaa. En usko, että juuri kukaan nykysuomessa uskoo, että sellaiseen tilaan voitaisiin siirtyä ennen ihmiskunnan radikaalia kehitystä. Sen sijaan oikeisto ajaa valtiota alas, vaikkei ole mitään tilalle, joka turvaisi ihmisten hyvinvointia.

Osa 1900-luvun kommunistiseksi itseään kutsuneesta liikkeestä (ei suomalaisesta) rikkoi ihmisoikeuksia ja syyllistyi jopa kansanmurhiin. Tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä kommunismin kanssa, mutta koko sana on sen takia leimaantunut.

Toisin sanoen:

Vasemmistoliiton edeltäjäpuolueet kannattivat aina demokratiaa, eivät koskaan neuvostokommunismia.

Vasemmistoliitto ei aja edes ideaalia utopiakommunismia, koska se ei ole mahdollista tässä ajassa. Vasemmistoliitto kannattaa ihmisten tasa-arvon ajamista demokraattisesti ihmisoikeuksia kunnioittaen. Lähimpänä Vasemmistoliiton haluaa yhteiskuntaa ovat Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot (nekin ovat muuttumassa yhä epätasa-arvoisemmiksi ja pahoinvoivemmiksi jota vastaan toimimme).

Leimoja tulee aina. Itse en halua heittää perustettoomia leimoja, esimerkiksi 1900-luvun kokoomuksessa oli fasismin ja natsien ihailijoita, muttei se liity tähän päivään.

1.8.2010 6:59  Mikael

Tässä yhteydessä olisi voinut mainita, että Suomen lukemattomista yksityisyrittäjistä löytyy paljon näitä self-employed ja freelancer -tapauksia. Yrittäminen ei ole läheskään aina toivottu asiantila vaan olosuhteista johtuva pakko - normaali, nine-to-five-työsuhde maistuisi mieluummin. Pikemminkin valtiovalta puskee ihmisiä yrittäjiksi erilaisten yrittäjyyskoulutusten ja yritykset ulkoistamisten muodossa, kuin että ihmiset riemusta kiljuen olisivat ylistämässä yksityisyrittäjyyden auvvoa.

Yksi tapa jälleen "amerikkalaistaa" suomalaista yhteiskuntaa. En ole oikein varma siitä, edistääkö tämä tällaisen kehityksen tunnustaminen ja hyväksyminen millään tavalla vasemmiston periaatteita. Pitemmällä aikavälillä se näyttäisi tekevän ihmisten toimeentulosta epävarmaa johtuen työsuhdeturvan katoamisesta, puhumattakaan siitä jokainen on oman onnensa seppä -filosofiasta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini