Pääkaupunkiseudulle oma PARAS -hanke

Perjantai 24.7.2009 klo 23:58 - Jussi Saramo


Helsingin Sanomissa eilen julkaistu kirjoitukseni:

117 asukkaan ahvenanmaalainen Sottunga on itsenäinen kunta. Sillä on oma kunnanjohtaja, valtuusto, hallitus, terveyskeskus, kirjasto, peruskoulu ja kunnankanslia. Tasausjärjestelmästä johtuen veroprosentti on sama kuin Helsingissä.

Kahdeksansadan asukkaan keskisuomalaisella Luhangalla on viranhaltijoiden, valtuuston ja hallituksen lisäksi viisi lautakuntaa: perusturva-, sivistys-, rakennus-, maaseutu- ja tarkastuslautakunta.

Lähidemokratia toimii hyvin valtaosassa Suomen kuntia. Kunnallisvaaleissa äänestetään tuttuja ihmisiä päättämään omista lähipalveluista. Päätöksenteko on niin lähellä ihmistä, että lähikaupassa voi ohimennen kertoa tutulle valtuutetulle mitä mieltä on puistoon suunnitellusta penkistä.

hkivantaa.jpgHelsingin Vuosaaressa asuu 35 000 ihmistä. Yksikään heistä ei ole kaupunginvaltuustossa. Tilanne ei ole lähidemokratian kannalta parempi Espoossa tai meillä Vantaalla. Vantaa ja Espoo jakaantuvat erillisiin kaupunginosiin, joista liikutaan lähinnä Helsinkiin. Korsolaiset tuntevat yhteisöllisyyttä Korsoon, myyrmäkeläiset Myyrmäkeen. Moni vantaalainen on nähnyt Vantaan keskuksen, Tikkurilan, ainoastaan junan ikkunasta.

Toimiva lähidemokratia vaatii yhteiset läheiset asiat ja yhteisöllisyyden. Parhaimmillaan nämä tukevat toisiaan. Usko demokratiaan kasvaa yhteisöllisyydestä, ja yhteisöllisyys kasvaa yhteisestä vaikuttamisesta. On hämmentävää huomata, että kaikki puhuvat yhteisöllisyyden tarpeen lisäämisestä, mutta samaan aikaan hävitetään entisestään sitä luovia rakenteita.

Kuvaavaa on, että suurinta yhteisöllisyyttä meillä Länsimäessä olen nähnyt, kun järjestimme asukastapaamisen suunniteltua terveysaseman lakkauttamista vastaan. Yli sata pääosin iäkkäämpää länsimäkeläistä koki oman yhteisönsä puolustamisen niin tärkeäksi, että siellä oltiin jopa valmiita valtaamaan terveysasema.

Länsimäkeläisten lähipalveluista päättää Tikkurilassa kokoontuva valtuusto, jossa länsimäkeläisiä on pieni vähemmistö. Mikäli muiden alueiden valtuutetut niin päättävät, lakkautetaan meiltä viimeisetkin lähipalvelut. Me voimme kuitenkin palata lähes sankareina kotiin valtuustossa pidettyjen palopuheiden ja vastaan äänestämisen jälkeen. Sillä ei todellisuudessa ole kuitenkaan juuri mitään merkitystä.

Kun demokratia karkaa liian kauas, häviää samalla vastuu. Jos Länsimäen lähipalveluista päätettäisiin lähivaltuustossa, tehtäisiin priorisointi demokraattisesti ja vaikka nostettaisiin veroja tarvittaessa. Nyt palveluista päättävät ihmiset, joiden enemmistön ei tarvitse kohdata ihmisiä joiden asioista he päättävät. Kaikki seudun kaupunginosat voivat joutua samaan tilanteeseen kuin Länsimäki nyt.

Länsimäen hyvin toimiva terveysasema voidaan lakkauttaa huolimatta siitä, että palvelun käyttäjät olisivat valmiita maksamaan palvelustaan veroina, ja siitä, että se sijaitsee Helsingin rajalla jonka toisella puolen olisi tuhansia halukkaita palvelun käyttäjiä.

Lähidemokratian puute ei ole pääkaupunkiseudun ainoa vakava demokratiaongelma. Myös seudullinen demokratia joko puuttuu, tai on parhaimmillaankin epäsuoraa. On välttämätöntä, että seudun kunnat tekevät yhteistyötä esimerkiksi kaavoituksessa, jätehuollossa ja julkisessa liikenteessä, mutta niistä pitäisi päättää mahdollisimman suoran edustuksellisen demokratian kautta.

Nykyisin suuriakin linjauksia tehdään käytännössä viranhaltijajohtajien ja muutamien luottamushenkilöjohtajien kesken. Johtajat edustavat muutamaa suurinta puoluetta, eikä demokraattinen valvonta yllä takahuoneissa käytävien neuvottelujen osalta edes näiden puolueiden omille valtuutetuille. Valta keskittyy pienen piirin käsiin valvonnan ulottumattomiin.

Kuntayhtymät eivät nekään ole kovin demokraattisia. Niiden päättäjät eivät ole saaneet valtuutusta kuntalaisilta, vaan valtuustoryhmien ylikunnallisista neuvotteluista. Usein niiden rahoitus ja toiminta ovat täysin erillään kuntien toiminnasta, ja siten tuottavat epätarkoituksenmukaisia lopputuloksia joissa tuhlataan resursseja. Esimerkkinä mainittakoon omaa elämäänsä elävä HUS.

Helsinki ja Vantaa ovat päättäneet selvittää mahdollista kuntaliitosta. Vantaa on päättänyt selvittää seudullista päätöksentekoa ja Espoo selvittää metropolialueen kilpailukykyä. Useat ministerit ovat ehdottaneet kuntaliitoksia pääkaupunkiseudulle vaikka hallitusohjelmaan kirjattu metropolipolitiikka antaa odottaa itseään.

Nyt on aika tehdä valtion rahoittamana kunnollinen selvitys pääkaupungin hallinnon rakenteiden uusimisesta siten, että seudulliset kysymykset siirretään seutuvaltuustolle, ja lähipalvelut budjettivaltaisille veroja kerääville kaupunginosavaltuustoille. Kaavoituksen suuret linjat pitää päättää seudullisesti, näin estetään kiihtyvä alueiden eriarvoistuminen. Seudullisella verontasauksella taataan kaikille kaupunginosille mahdollisuus tuottaa laadukkaita palveluita.

Demokratian lisääminen kaupunginosavaltuustoilla ei ole haihattelua, erilaisia malleja löytyy maailman metropoleista, esimerkiksi Tukholmasta. Syntyvien kaupunginosakuntien tulisi noudattaa luonnollisia rajoja, jolloin ne olisivat toimivia ja keskisuuria suomalaisia kaupunkeja isompia. Tämän kokoiset kaupungit järjestävät kaiken lisäksi palvelut keskimäärin kaikkein tehokkaimmin ilman turhaa byrokratiaa.

Eduskunnan tulee säätää laki metropolihallinnosta, ja sitä voitaisiin tarpeen mukaan noudattaa myös vaikkapa Tampereen ja Turun seuduilla. Mikäli Espoon päättäjiä ei saada mukaan demokratisoimisprosessiin, tulee Helsingin ja Vantaan näyttää tarvittaessa kahdestaan esimerkkiä. Kuntien yhdistäminen ilman rakenteiden muutosta ei ratkaise montaakaan ongelmaa.


Kommentit

28.7.2009 17:13  LW

Hyvä kirjoitus. Ne joilla valta on, eivät siitä kuitenkaan helpolla luovu. Vaikka kaikki vantaalaiset ymmärtäisivätkin tämän suuntaisen mallin toimivan parhaiten kuntalaisten eduksi, iso kysymys on kuinka saada kok.dem. porukka myös ymmärtämään ja kannattamaan järjestelmän uusimista ?
Ryhmäkuri on tappanut siellä jo terveen ajattelun.

6.8.2009 10:52  Pekka Kaipainen

Asia on hyvä ja periaatteessa se on jo useammankin puolueen tavoitteissa. Täytyy vain painaa päälle, jotta erilaisia lähidemokratian muotoja otetaan käyttöön. Annetaan vaikka ihmisten äänestää postinumeron perusteella sen alueen konkreettisista kehityshankkeista. Jatkokehittelyä aiheesta blogissani.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini