Vapaus valita toisin, jatkoa

Tiistai 5.5.2009 klo 15:27 - Jussi Saramo


Suomalaisten usko demokratiaan on hämmentävän alhaista. Äänestysprosentit nousevat kohtuullisiksi ainoastaan presidentinvaaleissa joilla on todellisuudessa vähiten merkitystä.

Kun muissa maissa valitaan parlamentteja, käydään intohimoisia keskusteluja politiikan suunnasta. Usein harjoitettu politiikka saattaa olla vaaleja edeltäviä keskusteluja maltillisempaa, mutta politiikan suunta kuitenkin muuttuu vaalituloksen myötä.

Suomessa monilla on tunne, ettei vaaleissa äänestämällä oikeasti vaikuteta. Eikä ihme. Kolme suurta puoluetta hallitsee julkisuutta ilman todellisia näkemyseroja, ja kaksi niistä on aina hallituksessa. Välillä vaihdetaan oppositiovuoroa, mutta politiikan linja pysyy samana.

Jos joskus innostutaankin puhumaan poliittisen suunnan ottamisesta, se on läpinäkyvää sumutusta. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Jutta Urpilainen tullessaan demarien puheenjohtajaksi julisti ohjaavansa puoluettaan keskustaan, ja kun se ei tuonut kannatusta, muutti puolessa vuodessa suunnan päinvastaiseksi, ja linjasi puolueensa entistä enemmän vasemmistoon.

Kuka voi luottaa sellaiseen vasemmistoon, joka ensin on yli vuosikymmenen mukana tekemässä äärimmäisen oikeistolaista politiikkaa, ja sen romahtaessa kansainväliseen lamaan julistaa oikeiston olevan syyllinen ja itse toimivansa toisin?

Myöskään oikeisto ei Suomessa esiinny oikeistona. Kokoomus esiintyy työväenpuolueena, ja oikeistohallituksen sosiaalisesti kestämätön politiikka yritetään kaikin keinoin peittää pienten parannusten taakse. Keskustalla ei ole mitään yhteiskunnallista ideaa jäljellä, kunhan haistellaan tuulia ja kamppaillaan gallupeja vastaan.

Meille vasemmistolaisille on äärimmäisen turhauttavaa tulla leimatuksi demarien pikku apulaisiksi joilla ei olisi mahdollisuuksia muuttaa yhteiskuntaa. Myös monet vihreät ovat ahdistuneita, kun puolue otetaan hallitukseen ainoastaan ympäristösertifikaatiksi jolla oikeutetaan ydinvoiman lisärakennus ja surkeat ilmastostrategiat.

Aatteellisilla demareilla ei ole sen helpompaa. Huolimatta hallituksen kulloisestakin kokoonpanosta, tekee demaripuolue valtionvarainministeriön johtamana uusliberaalia politiikkaa. Soraäänet työnnetään marginaaliin ja leimataan puolueen hajottajiksi. Tärkeintä on olla vallassa, ei se miten valtaa käytetään.

***

Nykyiseen vaihtoehdottomuuden kulttuuriin turhautuneina kutsuimme puolue- ja aatteelliset rajat ylittävän foorumin koolle, jossa voitaisiin palauttaa Suomeen poliittinen keskustelu ja tuoda vaihtoehtoja esiin. Keräsimme kolehdin, jolla ostimme puolen sivun kutsun valtakunnan päälehteen.

Meidän mielestämme aika on kypsä muutokselle. Tuloeroja kasvattavalle ja yhteisöllisyyttä tuhoavalle uusliberalismille on vaihtoehtoja. Nykyiset maailmanlaajuiset kriisit osoittavat, että nämä vaihtoehdot ovat paitsi uskottavia, myös välttämättömiä. Kyse on poliittisesta tahdosta.

Foorumi järjestetään kesäkuussa kulttuuritalolla. Toivon että mahdollisimman moni pääsee paikalle muuttamaan maailmaa.


Kommentit

11.5.2009 14:51  Reeta

Kiitos, kun kirjoitat ajatukseni suoraan tänne sivuillesi, ihan aika kiitettävää *nauraa*. Kerrankin joku sanoo, että muutosta tarvitaan, eikä vain jotain ympäripyöreää mutinaa kompromisseista ja yleisestä keskustelusta (joka on harmillisen yleistä...). Itse ainakin äänestän nyt toisenlaisen valtarakenteen puolesta ja uskon että ehkä ääneni painaa jossain :).

Yritän päästä sinne foorumiin!

14.5.2009 2:56  Perheellinen

Niin entäs perheellisten asiat muuten?

15.5.2009 19:44  Jussi Saramo

Perheellisten asiat ovat todella tärkeitä. Perhepolitiikan epäonnistumisen Suomessa näkee siitä, että meillä lapsiköyhyys on jatkuvasti vain kasvanut laman jälkeisen nousukauden ajan.

Lapsilisä on hyvä juttu ja sen pitäisi seurata kustannusten nousukehitystä. Sen nousu ei myöskään saisi leikata toimeentulotukea. Vielä enemmän kuin lapsilisän korottamisesta lapsiperheet hyötyisivät mm. toimivista päivähoito-, koulu-, ja terveydenhuoltopalveluista.

19.5.2009 23:24  hanna

Itse aatteellisena vasemmistolaisena olen surullinen ja huolestunut samoista asioista. Kolmen lapsen nuorena äitinä ja metalliduunarina olen kuullut milloin kenenkin ajavan omaa, työväen ja lapsiperhellisen, asiaani kovin vakuuttavin äänenpainoin, aina ennen vaaleja. Viime eduskuntavaalien vaalilupaukset tuoreessa muistissa en tiedä itkeäkö vai nauraa, kun päätöksentekoa seuraa.
Ainoa puolue, jonka parista enää uskon omia aatteitani vastaavia mielipiteitä ja kuitenkin riittävää painoarvoa löytyvän, on vasemmistoliitto, ja olen iloinen kun eksyin kotisivuillesi. Sukupolvi tulee vaihtumaan myös päätöksenteossa ja toivon todella, että myös aatteellisuus palaa politiikkaan. Vastakkainasettelu on aina parempi asia kuin "kolmen suuren" harrastama ympäripyöreä taloutta ja kasvua palveleva tyhjyyttä kumiseva retoriikka.
Mielummin väärää mieltä kuin ei mitään mieltä!

20.5.2009 13:58  Ninnu

Haaste: http://lomion.vuodatus.net/

22.5.2009 21:25  valpas

terve Jussi, olen SDP:n jäsen ja pettynyt. Jäsenmaksua en ole maksanut aikoihin. Tarvitsisin pari kolme perustetta miksi loikata vasemmistoliittoon :)
se on ideologisesti lähempänä minua, ja kun vasemmalla ollaan pitää olla kunnolla vasemmalla! Tätä ei voi sanoa demareista.

23.5.2009 14:08  Jussi Saramo

Hienoa että on yhä aatteellisia demareita! Vasemmistoliitto on valitettavasti ainoa puolue joka tällä hetkellä eduskunnassa toimii tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta.

Vasemmistoliitto tekee tosissaan töitä eduskunnassa muuttaakseen asioita, eikä keskity puoluekoneiston etuun. Se oli suurin syy miksi valitsin aikanaan Vasemmistonuoret ja Vasemmistoliiton (kuuluin ensin hetken demarinuoriin).

Vasemmistoliitto on nykyään myös todella demokraattinen puolue, esimerkiksi puoluekokouksissa linjat ja henkilövalinnat tehdään aidosti kokouksessa, ei etukäteisryhmäjunttausten perusteella. Tämä avoimuus ja demokratia toimii muita puolueita paremmin myös lähes kaikissa kunnissa (muutamissa kunnissa on ilmeisesti vielä jotain vanhoja klikkejä).

1.6.2009 11:27  Kakstuhattalukulainen

Katselin sitä teidän vapaus valita toisin -manifestia netissä. Ensin ajattelin, että hienoa. Sitten katsoin nimilistaa. Suurin osa liikkeen taustalla olevista ihmisistä on ns. kuuskyt-seitkytlukulaisia.

Ihan oikeasti, onko tässä maassa mahdotonta pistää pystyyn vasemmistolaista liikettä, jossa EI haikailtaisi Neuvostoliittoa, pidettäisi paperimiestä Jumalan ruumiillistumana maan päällä, eikä rakennettaisi hyvinvointia 50 vuotta sitten ajateltujen ajatuksien perusteella.

Heittäkää ne kuuskyt-seitkytlukulaiset sieltä helvettiin, niin sitten osallistun foorumiin. Muuten en.

1.6.2009 23:06  Jussi Saramo

Voi olla täysin varma, etteivät aloitteen takana olevat ihmiset "haikaile neuvostoliittoa" tai pidä "paperimiestä jumalan ruumiillistumana". Mielestäni tuon kutsujalistan kokoonpanosta, edes tunnetuista nimistä, ei voi päätellä sellaista.

Suunnittelukokouksissa on ollut hyvin eri-ikäisiä ihmisiä, mutta liikettä yhdistää halu hakea uusia malleja ja vaihtoehtoja nykyiseen vaihtoehdottomuuden ilmapiiriin. Jonkin verran tulee varmasti keskustelua siitä, kuinka paljon entisessä ns. pohjoismaisessa järjestelmässä on säilyttämisen arvoista, mutta koska tähän asti on vain valmisteltu käytännön toimia, on poliittisten johtopäätösten vetäminen jätetty itse foorumille.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini