Kreikassa ja Islannissa kuohuu

Maanantai 15.12.2008 klo 18:26 - Jussi Saramo

Flunssa on pitänyt minut viime päivät kotona ja on ollut aikaa olla yhteydessä vasemmistolaisiin ystäviin ympäri Eurooppaa. Etenkin kreikkalaisilla ja islantilaisilla on ollut paljon kerrottavaa.

Kreikkalainen yhteiskunta on mennyt jo pitkään huonoon suuntaan, ja paikallinen punavihreä vasemmistopuolue Synaspismos on yrittänyt pitää etenkin nuorten epävarmuudessa elävien puolta. Tällä hetkellä nuorten tulevaisuus maassa näyttää aika lohduttomalta, tarjolla on vain pätkäduuneja nälkäpalkoilla.

Kreikan politiikka ei ole tuonut nuorille uskoa järjestelmään, kun opposition pääpuolue, "sosialistinen" Pasok on tukenut oikeistohallituksen uusliberaalia politiikkaa, mm. koulutuksesta on yritetty tehdä maksullista.

Yhteiskunnallinen painekattila vain odotti räjähtämistään. Kun poliisi kylmäverisesti tappoi 15-vuotiaan pojan joka oli huudellut heille, lähti käyntiin vyöry jota vallanpitäjät eivät ole vieläkään pystyneet pysäyttämään.

Päivittäin on suomalaisissakin tv-uutisissa saanut nähdä kuvia Ateenan mielenosoituksista. Paikat ovat tuttuja, olen itsekin saanut aikanaan osani poliisien ampumasta kyynelkaasusta pääosin rauhanomaisesti sujuneessa mielenosoituksessamme alueella.

Jostain syystä suomalainen media on näyttänyt keskittyvän kauhistelemaan mellakoiden aiheuttamia omaisuusvahinkoja. Mielenosoituksissa ei kuitenkaan ole kyse omaisuuden tuhoamisesta, vaan yhteiskunnallisista epäkohdista joihin vaaditaan muutosta. Tietysti kyse on myös pojan tappamisesta ja valtion harjoittaman väkivallan aiheuttamasta vihasta. Jotkut anarkistit tietysti voivat pitää omaisuuden tuhoamista itseisarvonakin, mutta kaduilla olevat massat haluavat jotain ihan muuta.

Toivottavasti Alexandros Grigoropouloksen murhasta syntyy jotain hyvääkin, ja kaduilta siirrytään poistamaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Kreikka on todella jakautunut yhteiskunta jonka on pakko muuttua.

***

Islannissa uusliberaali politiikka näytti tuovan varallisuutta muillekin kuin kaikkein rikkaimmille. Vielä vuosi sitten hesarin kuukausliitteessä näytettiin kuin maa rikastuu vauhdilla ja kaikilla oli varaa kaupunkimaastureihin ja niiden bensoihin. Jopa Islannin demaripuolue ylisti uusliberaalia kapitalismia ja oli minimoimassa valtion rakenteita.

Suomalaiset kokoomusnuoret hehkuttivat "Islannin ihmettä": uusliberaalia taloutta, matalaa tasaveroprosenttia ja finanssisektorin menestystä sääntelyn purkamisen jälkeen. Nyt on ollut hiljaisempaa sillä puolella. Islanti romahti ja kaikista tuli köyhiä.

Islanti on velkaa joka suuntaan ja maan valuutta on roskapaperia. Hyvinvointirakenteet olivat jo valmiiksi ontuvia, ja nyt IMF:n syliin joutunutta maata yritetään pakottaa yksityistämään loputkin ja ajamaan alas hyvinvoinnin rippeet. Kansa on kaduilla ja johtajien päitä vaaditaan vadeille.

Islannin punavihreä vasemmistopuolue oli ainoa joka vastusti tuhoon johtanutta politiikkaa, ja kannatti perinteisempää pohjoismaista sosialistisempaa mallia. Heille on nyt odotettavissa kannatuksen suuri kasvu. Se ei kuitenkaan paljoa lohduta maassa joka ei omista edes itseään.

Kuva omasta arkistosta Synaspismoksen mielenosoituksesta