Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt väärin, mutta nähdäkseni kuntayhtymät ovat yksi syy siihen, miksi lähipalvelut ovat kadonneet. Minusta tarkoituksena nyt on ollut saada mahdollisimman laajalta alueelta ihmisiä saamaan palvelunsa yhdestä paikasta, siis keskitetysti. On se tietysti kiva, että voi saada palvelua naapurikunnasta, mutta jos on pakotettu hakemaan palvelunsa sieltä...

Kuntayhtymät ovat varmaankin yksi tekijä lähipalveluiden alasajossa, mutta lähipalveluiden alasajo ei ole syy kuntayhtymien perustamiseen.

Täytyy huomata, että on erilaisia lähipalveluita. Toisten alasajo perustuu liian pitkälle vietyyn tehokkuus- ja keskittämisajatteluun, jolla ei edes välttämättä saavuteta säästöjä. Toisten lähipalveluiden lakkauttaminen (ja yhdistäminen) taas perustuu palveluiden parantamiseen ja turvaamiseen.

Koska lääkäreitä ja resursseja ei ole loputtomasti, on ollut pakko järkeistää toimintoja. Lääkärit ovat pitkälle erikoistuneita, ja hoidot ovat kehittyneet valtavasti menneestä. Erikoissairaanhoidon järjestäminen jotenkin tehokkaasti vaatii väestöpohjaa joka on sadoissa tuhansissa. Koska näin suuriin kuntiin ei olla menossa, täytyy ainakin erikoissairaanhoito järjestää kuntayhtymien kautta.

Sen sijaan lukiot, ammatilliset oppilaitokset ja terveyskeskukset pärjäävät paljon pienemmälläkin väestöpohjalla ollakseen järkeviä. Tällaisten parinkymmenen tuhannen asukkaan kokonaisuuksien pitäisi olla vähimmäiskoko kuntakentässä.

Kuntapäättäjät ovat kuitenkin monin paikoin rakastuneet omiin saavutettuihin etuihinsa, titteleihin ja oman puolueen riveistä valittuihin virkamiehiin. Siispä he liian usein päättävät ulkoistaa palvelutuotannon kunnasta pois, saadakseen säilyttää oman rakkaan kuntansa itsenäisenä.

Tällainen voi kuulostaa lähidemokratian puolustamiselta, mutta se on itse asiassa päinvastaista toimintaa. Tunnen melko hyvin esimerkiksi Porvoon pohjoispuolella sijaitsevan Askolan, jossa kunta ei ole enää vuosiin hoitanut teknistä toimea, vaan ulkoisti sen ylikansalliselle suuryritykselle. Seuraavaksi menee sosiaali- ja terveyspalvelut. Lukioonkaan ei riitä oppilaita, vaan sen elinehto olisi sulautuminen Porvoon lukion kanssa. Lasten urheiluharrastukset ovat enimmäkseen Porvoon puolella, ja kulttuurikin haetaan joko Porvoosta tai Helsingistä.

Kunnan kepulaiset isännät haluavat kuitenkin jatkossakin pysyä "itsenäisinä". Mitä itsenäisyyttä se on, ettei päätä enää mistään, vaan ostaa kaiken mistä halvimmalla saa, tai lähinnä sieltä mistä ainoana saa?

Toisin sanoen: demokraattinen vaihtoehto kuntayhtymille on kuntaliitokset. PARAS-hanke on oikeilla jäljillä, mutta toimii valitettavasti useilla seuduilla täysin väärin, kun paikalliset kuntapomot eivät halua luopua näennäisestä vallastaan.

Itse kannatan terveydenhuoltopalveluiden yksityistämistä niin että valtio toimii maksajana, ei tuottajana. Jolloin kuluttaja saa _itse_ päättää mistä palvelunsa ostaa eikä vaaleilla valitut edustajat. Tämä ei tietenkään ole demokratiaa mutta poistaa sen yhdenkin tason pois jolloin jokainen päättää itse. Tämä ehkä sitten on se oikeistolainen näkemys, ehkä vasemmiston näkemys on se että enemmistö päättää ja vähemmistö(eli yksilö) joutuu sitten kärsimään enemmistön päätöksistä.

Yksityistetty terveydenhuolto tuo mukanaan vain näennäistä valinnanvapautta.

Suomen terveydenhuolto on maailman tehokkainta. Sen ongelmat ovat aliresursoinnissa, mikäli siihen käytettäisiin rahaa edes EU:n keskiarvon verran se olisi todennäköisesti maailman parasta.

Mikäli siirryttäisiin yksityispohjaiseen järjestelmään kasvaisi tehottomuus niin merkittävästi, etteivät verovarat enää mitenkään riittäisi palveluiden rahoittamiseen. Tämän seurauksena meilläkin mallista tulisi väistämättä sellainen, jossa maksutta saa vain huonolaatuisia palveluita, ja omaa rahaa päälle laittamalla vasta saisi laatua. Näin valinnanvapaus koskisi todellisuudessa vain varakkaita isoissa kaupungeissa asuvia. Syrjäseuduilla ei mitään palvelumarkkinoita synny kuitenkaan. Uusi järjestelmä tulisi kaikille paljon nykyistä kalliimmaksi, ja laskisi keskimääräistä laatua merkittävästi.

Suuri enemmistö hyötyy nykymallista, jossa yksilöt eivät yleensä joudu kärsimään, kuten yksityismalleissa. Toki meillä on ongelmia, mutta ne johtuvat täysin alimitoitetuista resursseista, jotka taas johtuvat meidän verotasostamme joka on lähempänä etelä-eurooppalaista kuin pohjoismaista tasoa.

Ei voi kuitenkaan jättää huomiotta sitä seikkaa, että monista julkisista palveluista jää pois kilpailun mukana tulevat hyvät puolet. Kilpailu pakottaa palveluita kehittymään ja parantamaan organisointia. On tietysti asia erikseen, kuinka tarpeellista palvelun jatkuva parantaminen on, mutta esim. julkisessa terveydenhuollossa työn organisoimisessa on paljon parannettavaa yksityisiin verrattuna. Tätä ainakin lääkärit puhuvat, kun sanovat työnkuvan olevan mielekkäämpi yksityisellä sektorilla.

Arto on siinä oikeassa, että etenkin nykytilanteessa lääkärit menevät yksityissektorille ihan jo pelkän mielekkyyden vuoksi, eivät ainoastaan käteen jäävän rahan takia.

Onko niin, että lääkärin koulutus oikeuttaa työntekijän määräävään asemaan? Kunnan muut työntekijäthän eivät voi valita työaikojaan ja paikkojaan kuten lääkärit syntyvässä tilanteessa.

Toisaalta vasemmistolaisena olen tietysti sitä mieltä, että kaikilla eri aloilla olisi hyvä lisätä joustoa työntekijän hyväksi, eivätkä lääkärit ole tästä mikään poikkeus, "kunhan lapsi ei mene pesuveden mukana" ja palvelu järjestetään hyvin.

Pitäisikö kuitenkin muistaa faktat ennen kuin lähtee tunteen palolla maalailemaan mustia seiniä. Suomessa yksityiset lääkäriasemat on pieniä ja suhteellisen kasvuhaluttomia. Koko terveydenhuoltosektorin ulkoistaminen ei siis onnistu, vaikka joku sellaista haluaisikin.

Toiseksi ihan käytännön esimerkki. Poika tippui perjantai-iltana puolapuilta niin, että hammas meni huulten läpi. Koska hänellä on vapaa-ajan tapaturmavakuutus (ja koska Peijas on kuulu pitkistä jonoistaan) ajattelimme viedä hänet yksityisvastaanotolle. Mahdotonta: siihen aikaan (kello 22) avoinna olevaa yksityisvastaanottoa ei ollut. Poislukien Mehiläinen Töölössä, mutta kuka nyt Töölöön lähtisi. Siis Peijakseen. Ja kas: johonkin ne ulkoistetun päivystyksen jonot onkin häipyneet, niitä ei ollut. Teippi huuleen viidessä minuutissa.

Minä en halua, että hirveän pieni vähemmistö päättäisi minun puolesta, että minun on tyydyttävä huononpaan palveluun. Jos ulkoistaminen tuo sekä säästöä että laadunparannusta, on täysin vastuutonta olla menemättä siihen. Ja onneksi vasemmistoliittolaiset kuntapäättäjät ovat konkreettisissa valintatilanteissa tämän huomanneetkin.

Vasemmiston tehtävänä nimenomaan on miettiä, miten muutkin työntekijät saisivat yhtä määräävän aseman. Jos julkiset palvelut eivät ole ihmislähtöisiä, tai jos työyhteisöllä itsellään ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä niin paljon kuin yksityisellä puolella, on silloin jotain vialla.

Marilla: koko terveydenhuoltoa eivät edes lääkärifirmat halua yksityistää, jopa Yhdysvalloissa julkisen sektorin järjestämät terveyspalvelut ovat merkittäviä (sekä huonolaatuisia että kalliita).

Kyse on siitä että julkinen pakotetaan tekemään kalliilla kannattamaton puoli: köyhät ihmiset ja vaikeat operaatiot. Varakkaammat ihmiset saavat muita parempia palveluita ja yritykset suuria voittoja.

Kyse onkin juuri siitä ettei ulkoistaminen ei tuo säästöä eikä laadunparannusta. Ainakin kun se tehdään laajassa mittakaavassa, ovat seuraukset päinvastaiset, eikä sen jälkeen voida enää demokratian kautta parantaa tilannetta.

Poliittinen päättäjä ei voi tehdä päätöksiä katsoen yhden terveysaseman hetkellistä asemaa, vaan pitäisi nähdä vähintäänkin seutukunnallinen kokonaisuus pidemmällä tähtäimellä.

Julkinen ei hoida vain köyhiä. Julkinen hoitaa kaikkia koska yksityisiä palveluja ei ole aina ja kaikkialla. Mitä ne olisivat ne mainitsemasi kalliit hoidot ? Halpoja varmasti on flunssapoissaolojen kirjoittaminen työikäisille mutta toisaalta työterveyslääkärit tekevät ihan kokonaisvaltaista työhyvinvointia edistävää työtä ja sen arvo yrityksille on suurempi kuin mitä nopeista vastaan otto käynneistä veloitetaan. En jaksa nähdä että julkinen terveydenhuolto kykenisi samaan esim. tekemällä työpaikkakäyntejä. Samantyyppinen palvelu muuten lapsiperheisiin olisi kova juttu. Työssä viihtyminen ei tule pelkästään joustosta työajoissa (ja kyllä niistä joustoista nauttivat muutkin kuin lääkärit :) ) vaan siinä on myös esimies- alaissuhteilla iso rooli. Kun näissä suhteissa on nykyisin julkisella parantamista, eikö kannattaisikin keskittyä siihen, eikä haukkua organisaatiota, joka onnistuu tässä paremmin ? Ongelma on käsittääkseni juuri siinä mitä sanot aikaisemmin : pitäisi parantaa julkisen sektorin laatuvastuullisuutta. Niin pitäisi mutta sen tekeminen onkin toinen juttu. Yksi osa tuota tekemistä on että rinnalla on samaa palvelua tuottava yksityinen. Ja asiakkaalla mahdollisuus valita : näin saadaan paras laatu ( ja hinta ) .

Luin juuri esitystä joka mahdollistaisi kunnille laajamittaisen palvelusetelien käytön. Siinä sanotaan suoraan että yksityisissä terveyspalveluissa se usein kattaisi vain osan kustannuksista.

Toisin sanoen: saadakseen yksityispalvelua pitää olla varaa maksaa siitä (vaikka veronmaksajatkin tukee merkittävällä summalla).

Minun on on hyvin vaikea uskoa, että nämä kalliimmat palvelut olisivat saman tasoisia kuin lähes maksuttomat julkiset palvelut. Miksi muuten kukaan olisi valmis maksamaan niistä?

Toisin sanoen: syntyisi laadukkaat palvelut varakkaille, ja huonolaatuiset varattomille. Lääkärien määrä ei kuitenkaan uudessa mallissa lisäänny.

Maksuttomat julkiset palvelut? Kukas niiden lääkäreiden palkat maksaa? Ei ole olemassa maksuttomia palveluja, on olemassa palveluita jotka maksat itse ja palveluita jotka maksavat kaikki yhteisvastuullisesti(eli jotkut ei maksa mitään ja jotkut suuremman osan, kuitenkin sama palvelu).

Enkä minäkään toki usko että ne olisivat samantasoisia, tähän mennessä ainakin työterveydenhuolto on tarjonnut lääkärille aina ajan nopealla puhelinsoitolla(jossa ei tarvitse jonottaa) ja itse lääkäriasemalla annettu aika pitää. Julkisella puolella ainakaan minun kokemukseni ei ihan näin hyviä ole. Ja koska aika=raha, odottamisen minimointi saa maksaakin hieman.

Maksuton palvelu tarkoittaa tietysti käyttäjälleen maksutonta, tekstin lukemalla tästä ei pitäisi jäädä mitään epäselvyyttä, sen verran helposti ymmärrettävä asia on kyseessä. Tosin, ikävä kyllä Suomessa käyttäjät joutuvat nykyään maksamaan palvelusta enemmän kuin muualla Euroopassa keskimäärin.

En ymmärrä myöskään "wizan" toisen kommentin pointtia suhteessa kirjoitukseeni. Varmasti suuremmin resursoitu yksityinen kykenee nykyjärjestelmässä parempaan kuin vähemmän resursoitu julkinen. Aivan kuin wiza ei olisi ollenkaan lukenut kirjoitustani.

Terveydenhuollon yksityistäminen sisältää joukon ongelmia, joista on puhuttu vähän tai ei ollenkaan. Ilmeisen ideologisista syistä, sillä liikkuuhan terveysbisneksessä vuosittain miljardeja euroja ja valtaisa joukko suomalaisia saa siitä suoraan tai välillisesti elantonsa.

Ensimmäinen ongelma koskee yritysten katteita; yritykset eivät toimi hyväntekeväisyydellä, vaan niiden tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa. Kunnalliset yritykset eivät välttämättä tuota voittoa, vaan toimivat verorahoituksella; pääasia on, että menot ja tulot ovat balanssissa, eikä siihen väliin jää mitään. Näin ollen katteet revitään joko työntekijöiden nahasta (kulut) tai sitten yritys veloittaa ekstraa kunnalta (tulot). Tähän ongelmaan ei yksikään kokkari ole kyennyt tähän päivään mennessä vastaamaan. Mutta sehän on luonnollista; eihän pääoman etuja ajava puolue ole kiinnostunut työntekijöiden oikeuksista tai palkansaajien verotuksesta.

Toinen ongelma koskee syntyviä markkinoita; Adam Smithin idea vihannestorista ei päde tilanteessa, jossa markkinoilla on vain muutama toimija. Kun kunnan vesijohtolaitos yksityistetään, sillä on monopoliasema ja jokainen tietää, mitä siitä seuraa. Joissain kunnissa on yksityistetty sähkölaitoksia varsin ilkein seurauksin. Vielä ilkeämmäksi tilanne käy, kun ostajana toimii ulkomaalainen yhtiö, joka kerää suomalaisten kansallisomaisuutta, jota kokkarit ja kumppanit kauppaavat pilkkahintaan vauhtisokeuttaan.

Kolmas ongelma koskee palveluiden saatavuutta; Englannissa yksityistettiin rautatiet ja lopputulos oli se, että yritykset valkkasivat ne kannattavimmat linjat. Koska julkisen palvelun tarkoituksena on taata tasa-arvoinen palvelu kaikille, kuten Suomessa esim. junalinjat Kemiin saakka, lienee selvää, että yksityistäminen saattaisi kansalaiset epätasa-arvoiseen asemaan. Jokainen voi miettiä tykönään, mitä tämä merkitsee julkisen terveydenhuollon suhteen; kenties sitä, että palvelut harsitaan kokoon maksukykyisimmän desiilin tarpeet huomioon ottaen...

Neljäs ongelma liittyy olennaisesti edelliseen esimerkkiin, mutta myös terveydenhoitoon; julkiset instituutiot ovat suuria ja niillä on sellaista erikoisosaamista, mistä pienet yksiköt voivat vain haaveilla. Tämän vuoksi onkin ollut paljon puhetta siitä, että julkisten sairaaloiden pitäisi avata leikkaussalinsa yksityisille klinikoille, mikä on kertakaikkisen nurinkurinen ajatus ja osoittaa suoraan sen, että yksityistäminen kärsiin alkumetreillä pahoista ongelmista. Toisekseen Englannissa tilanne on johtanut yleisen raideverkon rapistumiseen, koska yrityksillä ei ole varaa ja toisaalta intressiä huolehtia pitkän aikavälin perusasioista, koska päämääränähän on tosiaan voiton maksimointi kvartaaleittain, kuten jo entuudestaan liike-elämästä tiedämme.

Olen täysin samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että ns. palveluseteli ei ole muuta kuin siirtymävaihe, jossa tarkoituksena on yksityistää viimeisetkin rippeet infrastruktuurista ja edellisten esimerkkien valossa se tulee olemaan sellainen typeryyden huipentuma, että ei mitään rajaa. Yksityistäminen ei ole tuottanut mitään lisäarvoa missään maassa, vaan pikemminkin joukon ongelmia, jotka ovat käyneet varsin ilmeisiksi paatuneimmallekin oikeistolaiselle.

"työntekijöiden nahasta (kulut)"

Tämä on väite, jota usein kuulee hoettavan mantrana, mutta harvoin kuulee perusteltavan. Yrityksen kannalta mikään ei ole tyhmempää kuin repiä työntekijän selkänahkaa. Tehokkuus on jotain aivan muuta, ja voiton tekeminen on jotain aivan muuta. Esim. Etlan Rouvisen puheenvuoro asiasta: http://www.etla.fi/index.php?action=column&id=52 .

Se, miksi julkinen sektori hakee tuottavuutta työntekijöiden selkänahasta ei siis johdu ainakaan siitä, että ne kopioisivat malleja yksityissektorilta. Todennäköisemmin julkisen sektorin pahoinvointi johtuu huonosta johtajuudesta. Uusin työolobarometri kertoo täsmälleen tätä samaa: valtion ja kunnan työntekijät kärsivät. Yksityisellä sektorilla taas työ koetaan mielekkäämmäksi kuin ennen.

Ihan äkkiä tästä vedetty johtopäätös siis olisi, että kunnan ja valtion työntekijöiden työolot kohenisivat, jos he siirtyisivät yksityissektorille.

Minä nimenomaan peräänkuulutankin sitä, miten on mahdollista, että yksityissektori hoitaa homman a) halvemmalla (sis. katteen) ja b) paremmin. Resursoinneista ei voi olla kyse; liksat sen verran samantasoiset ja julkinen terveydenhuolto saa kyllä valtaosan tutkimustiedostakin käyttöönsä.

Julkinen liikenne: Iso-Britannian junat ovat viihtyisiä ja halpoja.

Joskus toivoisin, että pysähdyttäisiinkin miettimään, mitä linjoja oikeasti kannattaa ylläpitää. Minun sydäntä ainakin särkee joka kerta, kun näen ison bussin ajelevan kyydissään yksi tai ei yhtään matkustajaa. Käytännössähän tuo yksi matkustaja saa siis (kuntien korkeasti tukeman) autonkuljettajan käyttöönsä. Ja se taas on minusta aika kaukana vapaan liikkumisen ideologiasta.

Marilla: Tyhjien bussilinjojen ajamisesta kukaan ei liene eri mieltä.

Sen sijaan perusargumenttisi ovat väärät koskien terveydenhuoltoa. Kuten aiemmista kirjoituksista on tullut ilmi, yksityinen järjestää palvelun a) kalliimmalla b) huonommin. Mitä tulee työntekijöihin, on totta että avainhenkilöt kokevat usein mielekkäämmäksi yksityisen yrityksen. Tätä jo aiemmin käsiteltiinkin, suhteessa työaikoihin yms.

Sen sijaan tukipalveluissa, joissa usein saattaa olla jopa enemmän työntekijöitä kuin varsinaisessa työssä (siivous, huolto jne.) ja yleensäkin sellaisissa töissä joiden tekijät on helppo korvata, on julkinen ylivertainen yksityiseen nähden. Vaikka jossain kunnissa julkinen sikamaisesti syyllistyy ketjuttamisiin ja muihin laittomiin toimiin, on ns. "prekarisoituminen" pääosin yksityisten palveluntuottajien aiheuttama ongelma.